Ihme juttu. Yleensä lapsukaiseni ovat saaneet näitä äidin neulomia piposia ja huiveja ihan tyyliin, että "äiti nyt vähän neuloi/virkkasi, tässä sulle uusi pipo/huivi."

Tänä aamuna Kuopus kaivautui viereeni tuplapeiton alle parisänkyyn, huomautti ensin, että "äiti, sun käsi on ihan jääkylmä!" ja seuraavaksi kysyi unisesti, että "voisitko äiti tehdä mulle kaulurin, sellaisen joka yltää tähän asti..." ja osoitti leukaansa. Ja tämä tilaus siis neidiltä, joka muistaa kaulurin/kaulahuivin noin yhtenä päivänä viikossa, jos en ole vieressä huomauttelemassa.

Tarve loi siis kerrankin kysynnän, ilmeisesti neidin leukaa oli eilen palellut voimistelutunnilla hiihtäessä. Tänään nuori neiti oli (kerrankin viisastuneena) ottanut kaapista poolopuseron päälleen (!), ja heti aamusta kävimme yhdessä valitsemassa lankahuoneesta sopivat langat kauluria varten. Odotin, että komento olisi ollut johonkin söpöön pinkkiin tai punaiseen, mutta jälleen Kuopus yllätti: väriksi sininen. Kirkkaansininen seiskaveikka oli ensivalinta, mutta ikävä kyllä sitä lankaa ei riitä kauluriin, ja paria vaihtoehtoa näytettyäni neiti valitsi farkunsinisen Ninan. Joten nelosen bambut ja lankakerä kassiin, elättelen toiveita siitä, että saisin töissä edes silmukat luotua...

Tilkkuset, bolero, virkattu kolmiohuivi ja kaikki Modan uudet ihanuudet: hus komeroon odottelemaan! Minulta on nyt TILATTU kauluri!