Meillä on kotona katastrofitilanne päällä, sillä ylimääräisiä luontokappaleita tuppaa sisälle taloon. Eilen Esikoinen teki erikoisen havainnon kylmällä kuistillamme, kun kumartui ottamaan kenkiään harjoituksiin lähtiessään. Hän säntäsi sisälle ja selosti, että oli nähnyt hiiren kuistilla. Hiiri oli livahtanut äkkiä kuistin sohvan alle, josta sitä oli turha ryhtyä etsimään, sillä sohvalla, sen vieressä ja ympärillä on sellainen määrä rojua, että sen uumeniin yksi hiirulainen häviää kuin se kuuluisa p...u sinne Saharaan.

Iltasella menin sitten minä kuistille, ja olin ottamassa pakastimesta jotain, kun silmäkulmastani näin pitkän hännän vilahtavan kuistin lattialla olevien kivennäisvesipullojen taakse. Seurasin silmä tarkkana, ettei hiiri livahtaisi minnekään, ja nappasin ovesta kärpäslätkän. No joo, ei siis ollut tarkoitustakaan tappaa elukkaa, ajattelin lähinnä, että jospa ehtisin lätkäistä sitä sen verran, että siltä menisi taju ja saisin sen heitettyä ulos ovesta. Nappasin pullot pois, mutta hiirtä ei enää näkynyt. Ihmeissäni vilkaisin pullojen takana olleeseen kaljatölkkilaatikkoon, joka olikin yllättäen tyhjä - paitsi hiirtä, joka oli livahtanut sinne kyljessä olleen reiän kautta. Nappasin äkkiä laatikon käteeni, avasin oven ja hätistin hiiren laatikosta läiskäyttämällä pari kertaa äkäisesti kärpäslätkällä laatikon kylkeen. Sinne vilisti, pitkähäntä. Mikä lie metsähiiri oli.

Hetken siis saimme huokaista helpotuksesta, kunnes jostain syystä ryhdyin nyt illalla etsimään jotain lankahuoneestani. En nyt muista mitä olin hakemassa, mutta kun nostin yhtä laatikkoa, tajusin, että lämmitettävä jyväpussini lojui lattialla ja siitä valui jyviä ulos. Olin aivan äimänä, että oliko siihen osunut jotain terävää ja aloin nostella sitä ylös, kun tajusin, että jyvistä oli vain kuoret jäljellä. Ei kun imuria esiin ja kamoja nostelemaan, ja kohta löytyikin ensimmäisen paljastavat papanat. Minun lankahuoneessani on oleillut hiiri!!! Argh!!!! Sitten piti tietenkin ryhtyä jäljittämään, että mistä hitosta moinen otus sinne on eksynyt, siirtelin laatikoita ja imuroin nurkkia, yäkyäkyäk! Papanoita löytyi vähän vaikka ja mistä, jyväpussi lensi roskikseen ja melkein kaikki samassa nurkassa lojunut tavara myös. Nyt suurin osa lattialla olleista laatikoista on olohuoneen puolella ja siihen nurkkaan, jossa jyväpussi oli, on viritetty hiton iso rotanloukku siltä varalta, että se onneton elukka ei ymmärrä pysyä poissa.

Vieläkin inhottaa. Minua eivät erilaiset jyrsijät siis inhota lainkaan, söpöjähän ne ovat ja sitä rataa, joskin enää tuskin ottaisin marsuakaan kotiini, vaikkei astmaakaan olisi (minulla oli yhdeksänvuotiaana marsu ja se laukaisi astmani), mutta kaikenlaisia pipanoita ja jätöksiä inhoan, inhoan! Sitäpaitsi, noista metsän elikoista voi huonolla tuurilla saada myyräkuumeen. Onneksi meillä ei enää ole ihan pieniä lapsia, inhottaa ajatellakin, että joku konttausikäinen saisi niitä papanoita suuhunsa...

No joo, toivotaan, että se elukka älyää olla tulematta enää sisään (liekö kyseessä se sama onneton, joka oli kuistilla?), tai jos tulee, niin menee loukkuun. Aikoinaan Tapanilassa asuessamme keittiön roskakaappiin oli suora yhteys rossipohjan alta, ja yhtenä yönä kolme hiirtä tallusti suoraan loukkuun. Siippa kävi vain aina tyhjentämässä loukun ja virittämässä sen uudestaan, eikä parhaimmillaan tainnut mennä kuin varttitunti, kun seuraava siimahäntä jo oli selkäranka poikki loukussa. Ja kuinkahan monta niitä olisi lopulta hengestään päässytkin, jos siippa olisi jaksanut ravata koko yön loukkua virittelemässä...

****
Hermojani rauhoittelin sitten neulomalla ja katselemalla Big Brotheria. Valmiiksi tuli yksi "cowl"  Novitan vuosikerta-alpakoista. Mikähän tuon cowlin suomenkielinen nimi oikein olisi? Huppu? Kauluri? Kypärämyssy? Liotin pääkappaleen heti huuhteluainevedessä ja laitoin kuivumaan, strategisia mittoja sitten huomenissa.