Eilen oli KIP-päivä. Minäkin osallistuin, vähän aikaa. Lähdin Esikoisen kanssa Helsinkiin, ja jätin esiteinin selviämään elämänsä ensimmäistä kertaa Helsingin keskustassa yksin. Minullehan tuossa iässä homma ei olisi ollut juttu eikä mikään, minähän elin Helsingin keskustassa (tosin juuri tuossa iässä asuin muualla), mutta Esikoinen on viettänyt elämänsä ensin rauhallisessa Helsingin lähiössä ja sitten rauhallisella maaseudulla hiekkatien varrella, joten itse asiassa taisi poikaa hieman jännittää.

Hyvin hän selvisi, kuten uskoinkin. Minä etsiydyin Ruttopuistoon tai kuten itse mieluummin sitä nimitän, Vanhan kirkon puistoon, jossa istuskelin reilun tunnin neulojaporukassa ihmetellen stadilaista puistokulttuuria, kirkon liukuhihnavihkimisiä ja satunnaisia lähestyjiä. Paikalla olijoista tunnistin ainakin Villasadun, Hanna-Kaisan, Siren, Meerin ja Kristelin, myös pari muutakin kasvoistaan (blogeista tai muualta neulemiiteistä) tuttua mutta nimettömäksi jäänyttä oli joukossa. Ja tietysti paikalla oli myös Maartsi, jonka kanssa olimme treffeistä sopineetkin.

Pääsimme ainakin yhteen kuvaan, kun hyvin kohtelias herrasmies lähestyi meitä ja pyysi englanniksi lupaa kuvata. Hövelisti suostuimmekin siihen, tiedä sitten, minne päin maailmaa potrettimme matkasi. Minä jouduin jättämään porukan turhan lyhyen hetken jälkeen, sillä Esikoinen tuli shoppailureissultaan ja lähdimme luvattuun leffaan, Night at the Museum 2. Kiitos kaunis kanssaneulojille, oli mukavan aurinkoinen ja leppoisa neulontahetki siinä nurmikolla. Yritän joskus päästä stadin neuletapaamiseen muulloinkin.

Hauskaa oli katsella tuota leffaa, silä tiedän näkeväni ainakin jotkut siinä näytetyistä Washington D.C:n museoista ja maamerkeistä vajaan viikon kuluttua... Nauru Esikoinen hoki vähän päästä, että "tuolla mä olen käynyt, tuon mä olen nähnyt..." Antaa elokuville ihan uuden ulottuvuuden. Leffa oli aika hauska, parasta antia oli Hank Azarian esittämä, pahasti lespaava ja oxfordin englantia puhunut muinainen faaraopahis - juoni tosin oli köykäinen ja ennalta arvattava, mutta läpänheitto oli nasevaa ja vauhtia riitti, joten ainakin esiteini oli tyytyväinen.

Kotiin päästyämme alkoi raivokas pakkaaminen. Esikoinen hoiti varustekassinsa ja keräili ohjeistuksen mukaan vaatteita toiseen kassiin. Vasta pakkaamisen jälkeen annoin luvan mennä ulos kokeilemaan Stadista shopattuja uusia frisbee-kliekkoja, ja nukkumaan nuori mies joutui heti yhdeksältä, sillä hän oli edellisenä yönä luvan kanssa herännyt katsomaan NHL:n loppuottelua ja univelkaa oli lievästi. Herätyskin oli tänä aamuna jo varttia vaille kuusi, sillä kyyti lätkäleirille oli tulossa puoli seitsemältä. Minä livahdin uudestaan nukkumaan, ja heräsin varttia vaille kymmenen, kun kyytijä soitti Turusta, että pojat olivat päässeet perille hyvin ja kaikki oli kunnossa. Toivotaan nyt sitten, että pojilla on antoisat viisi päivää ja pääsevät myös tapaamaan NHL-tähti Mikko Koivun, jonka nimeä ko. lätkäleiri kantaa.

Isäntä on edelleen kertausharjoituksissa. Jouduin taas eilen illalla soittelemaan sinne päin, kun aloin aavistella ukkosenilmaa ja sateita, ja kävin sitten ohjeistuksen mukaan kiskomassa nettiyhteyden piuhan irti teknisestä tilasta. Kauaa ei mennyt siitä, kun alkoi jo taivas tummentua ja sitten se putosikin. Tasainen vesiseinä putosi maahan ja sekoitti digiboksinkin kuvan aivan pikseleiksi. Välillä ei signaalia löytynyt ollenkaan. Minä istuin sohvalla, neuloin ja katsoin välillä telkkaria ja välillä DVD:tä, ja tajusin taas mennä nukkumaan vasta turhan myöhään.

Ja nyt on ihan pakko kertoa, että olen aivan rakastunut... lankaan. Viimeksi Ogelissa käydessäni ostin kokeeksi kaksi kerää Järbon Mellanraggia, sukkalankaa, jossa on pitkä liukuvärjäys. Lanka vastannee vahvuudeltaan suurinpiirtein Nallea, mutta voi taivas, ero on kyllä kuin yöllä ja päivällä... Lanka on pehmeää ja kimmoisaa, värit vaihtuvat kauniisti ja hienovaraisesti, ja lanka soljuu sormissa aivan huomaamatta. Neulon siitä taas kerran huivia, ja kahdesta kerästä tuleekin varmasti ruhtinaallisen kokoinen sellainen. 100 g:n kerässä on metrejä 260.Suosittelen lämpimästi, huiviin tai sukkiin, tuosta tulee varmasti kauniit sukatkin.

Toinen rakkauteni kohde on viimeinkin vyyhdiltä kerälle päässyt, tasan vuosi sitten Villamokasta hankittu Mokkasukka-lanka, väriltään Aladdin. Vaikeasti selitettävä ja upea turkoosi-sinivihreä-sininen, joka lähtee nyt matkalle mukaan ja josta tulee siitäkin huivi, kunhan keksin millaisen mallin siihen haluan. Harkitsen myös mukaanotettavaksi Ilun värjäämää sukkalankaa, väriltään Sturm und Drang, mutta voi olla, että se jää kuitenkin vielä kotiin. Toinen mukaanlähtevä työ on Lidlin sukkalangasta tekeillä oleva virkattu kolmiohuivi, jota aloitin eilen KIPpailussa. Harkinnassa on vielä jokin kolmas, mahdollisesti puuvillalanka, josta voisi virkata vaikkapa verkkokassin lahjaksi kälylle. Ja jenkeistähän sitä lankaa saa lisääkin... Silmänisku