Näinhän Karjalasta evakkoon lähteneet sanovat - ja ainakin tänä kesänä se sanonta piti paikkaansa. Veimme porukalla lapseni katsomaan äidinpuoleisten isovanhempien maisemia Karjalassa, Laatokan pohjoisrannalla. Matkan alku oli lievästi sanottuna myrskyisä vanhempieni matkailuauton sipattua jo tunnin matkan päähän kotoa. Minä palasin kotiin hakemaan toista autoa ja jäin Asta-myrskyn kouriin kuutostielle, ja pääsin Kiteelle rajan tuntumaan oltuani reissussa 15 tuntia. Hupsheijaa...

Naapurin puolelle päästyämme kaikki sujui kuitenkin ongelmitta, ja tässä teillekin tunnelmakuvia:

Entisen kirkollishallituksen rakennuksen pihalla oleva kirkko vasemmalla, ja oikealla Pyhän Nikolauksen kirkko. Sortavalassa nämä molemmat. Kävimme myös ihailemassa suistamolaisen runonlaulajan Petri Shemeikan patsasta ja kiipesimme Kuhavuorelle, jolta avautuvat näkymät olivat lyhyesti sanottuna upeat.

Matkamme jatkui Sortavalasta Läskelän (sielläkin äitini perhe on asunut) kautta Impilahdelle, tarkemmin sanottuna Leppäsillan kylään, jossa majoituimme "perhemajoituksessa". Yllä olevat tilkku- ja virkkaustyöt on kuvattu majapaikkamme seiniltä. Varsinkin tuo oikean alakulman virkattu työ houkuttelee minuakin kokeilemaan taitojani moisessa urakassa... =)

Nämä ovat isäni sielunmaisemia. Vasemmanpuoleinen kuva on isäni kotitalolta, josta on enää jäljellä kivijalka. veljeni tuossa kuvassa ihailee ammoin istutettua koristelehmusta, joka kasvoi talon kulmalla. Taustalla kohoava vaara on Pukitsanmäki, Impilahden Koirinojan kylässä. Keskellä olevassa kuvassa jälkikasvuni ja kummienonsa vaimoineen ihailevat koirinojan Myllykylän Myllykoskea, oikealla näkyy Koirinojan koskista yksi.

Koirinojan Rannankylässä kävimme uimassa Laatokan laineissa. Uimapaikkamme näkyy oikeanpuoleisessa kuvassa keskellä. Kiipesimme vieressä olevalle kalliolla ihailemaan Laatokan maisemia. Makupala niistä vasemmanpuoleisessa kuvassa.

Nämä puolestaan ovat maammon maisemia, eli äitini kotikunnaita. Vasemmalla kuva Alatun kylän raitilta, keskellä Suistamon ortodoksinen kirkko, jossa isovanhempani on aikoinaan vihitty, ja oikealla Suistamon kylää. Mikäli kirkko tuo mieleen jotain tuttua helsinkiläisille, niin kyllä, kirkon on suunnitellut Engel. Noista uusklassisista päätykolmioista on vaikea erehtyä...

Ukkini oli seppä, joka ei ollut siis sidottu yhteen, pysyvään asuinpaikkaan. Äitini perhe asui Suistamon lisäksi mm. Läskelässä ja Harlussa, josta nämä kuvat ovat. Etsinnästä huolimatta emme onnistuneet paikallistamaan äidin kotitaloa, mutta napsin kuitenkin kuvia paikallisesta rakennuskannasta. Talo voi olla ränstynyt ja rähjäinen, mutta satelliittilautasia riitti seinälle. Ja minua viehättivät kovin nuo eriväriset ikkunanpuitteet... =)  Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy paikallinen yläkoulu.

Matka oli mieleenpainuva kokemus, vaikka itse olenkin Karjalassa vieraillut jo useampaan otteeseen. Iloiseksi minut teki varsinkin lasteni asenne: ei jälkeäkään murrosikäisestä oikkuilusta edes puutteellisen ruokavalikoiman edessä, vaan molemmat olivat aidosti kiinnostuneita ja vaikuttuneita matkalla näetystä ja koetusta. Turhaa reissua emme siis tehneet.