Minua itseäni lukuunottamatta koko muu perhe on sairastanut. Kuopuskin tosiaan tuli kipeäksi torstaina, esikoinen on potenut tautiaan nyt tiistaista asti (huomenna menee kouluun) ja isäntä tuli oikeasti kunnolla sairaaksi vasta viikonloppuna - siis nousi kuumetta. Minä olen viimeiset kaksi päivää tehnyt ruokaa, pelannut seurapelejä, pessyt pyykkiä ja ylipäätään huolehtinut kaikesta tässä huushollissa siihen malliin, että tänään alkoi jo varoventtiili pihistä uhkaavasti. On se käsittämätöntä, että aikuinen ihminen ei flunssaisena kykene mihinkään järkevään hommaan, edes pöytää kattamaan. Pystyy toki istumaan tuntikausia tietokoneella katselemassa jääkiekkovideoita YouTubesta. Olisipa mukava itsekin sairastua ja antaa muiden juosta kieli vyön alla.

Kaiken muun mukavuuden päälle kuopus päätti säikäyttää minut, kun olin laittamassa ruokaa. Homma vain päättyi sikäli ikävästi, että villasukat jalassa tehty säikäytyshyppy vei tytöltä jalat alta, hän kaatui keittiön lattialle ja löi kyynärpäänsä lattiaan. Tällä kertaa se oikeasti sitten murtui, se sama vasen kyynärpää, jonka neiti satutti muutama kuukausi takaperin jäähallilla. Palasin puoli tuntia sitten Lohjan sairaalasta, jossa käsi kuvattiin ja kipsattiin. Ja vasta tänään viimeksi tytön kanssa keskustelin siitä, että olisi korkea aika hänen opetella liikkumaan rauhallisesti, hyppimättä ja juoksematta, sillä kun vauhtia on paljon, helposti sattuu ja tapahtuu, ja yleensä sattuu ja tapahtuu kaikkea muuta kuin mukavaa. Taisin puhua jjotain vierasta kieltä, kun asia meni näinkin hyvin perille.

Ihan totta, nyt sekä väsyttää että v*****aa. Anteeksi vain.