Miten tämä bloggaaminen onkin mennyt näin jotenkin hankalaksi? Siis kuvien puolesta? En saa aikaiseksi kuvata, en ladata nettiin, en julkaistua täällä... Taas on tiedossa kuvaton postaus. Pyydän anteeksi. Olen pahoillani. Häpeän syvästi.

Häpeän myös syvästi sitä, että tein pienen lankavaihdon Villapallon kanssa enkä muistanut kiittää häntä täällä blogissa... Sain mitättömästä alpakkamäärästä korvaukseksi ainakin tuplamäärän ihania Villapallon itsensä värjäämiä lankoja... ihan nolottaa... Noista langoista tulee vielä jotain ihan ihanaa minulle itselleni, ovat sen verran herkullisen värisiä!

Tänään olen istunut koulussa ja opiskellut tietokonemaailman saloja, mm. asentanut ihan omin pikku kätösin Windows 2000-käyttöjärjestelmän. Käsitöitä siis on tehty, ja hiki hatussa! ;-) lisäksi olen oppinut vähän jos jonkinmoista asiaa järjestelmänhallinnasta, käyttäjien määrittelystä jne. Ei ollut juurikaan aikaa surffailla netissä, kun ei siinä asennuskoneessa tietenkään sellaista ollut käytettävissä.

Kotimatkalla pistäydyin sopivasti Ikeassa, josta mukaan lähti tuommoinen normaali valikoima sitä tavanomaista roinaa: hehkulamppuja, tiskiharjoja sun muuta. En vaivautunut ollenkaan yläkertaan, sillä parkkipaikka oli niin pakattu autoja täyteen, että uumoilin pitkää jonotusta kassalla - mutta yllätys, yllätys, kassoja oli töissä melkein koko rivistö eikä jonotusaikaa sitten tullutkaan.

Eilen illalla sain vielä hieman plussaa elokuun käsityösaldoon: Esikoinen valitti, että aiemmin virkkaamani verkkopipot, joita hän siis pitää lätkää pelatessaan kypärän alla, ovat käyneet pieniksi. No, äitihän sitten ottaa koukun kauniiseen käteen ja virkkaa lapselle uuden verkkopipan. Aiemmin virkatut olivat mustaa alabamaa, tällä kertaa nappasin pohjattomasta virkkuulankojen varastostani kerän farkunsinistä kotiväkeä ja sen kaveriksi ruiskukansinistä virkkauslankaa, ja yhdessä niistä tulikin aika näppärän keskisininen verkkopipa. Esikoinen oli tyytyväinen, ja lupasin virkata vielä ainakin yhden lisää, kunhan ehdin. Tai sitten virkkaan vähän lisää vanhaan pipaan, katsotaan nyt sitten. Lankaa tuohon massiiviseen käsityöhön - aloituksesta n. 1 1/2 tuntia - meni vallan 28 g. Mutta lisänä se on rikka rokassakin, eikös vaan...

Tuon kun laskin vielä mukaan (se valmistui vielä elokuun puolella...), tuli elokuun lankakulutuksen saldoksi ihan ällistyttävät 2 222 g. Vaikka olen siis ollut töissä koko kuukauden, olen silti saanut noin paljon lankaa menemään. Huh! Koko vuoden kulutukset taitavat olla jossain 15 kg:n huitteissa, joten aika hyvin. Mutta sitä, kuinka paljon on lankaa tullut lisää, sitä ei lasketa... *pyöritteleepi silmiään*

Innostuin myös kotiuduttuani siivoamaan lankahuonettani. En ole aikoihin taas nähnyt työpöytäni pintaa, nyt siitä taitaa olla näkyvissä jo 1/5 tai jopa vähän enemmän. Ainakin huone jostain syystä muuttui valoisammaksi, ilmeisesti pöydälle oli kertynyt sen verran korkea pino kamaa, että se peitti jo ikkunaakin jonkin verran... =) No, homma jatkunee huomenna, kunhan pääsemme takaisin Esikoisen lätkämatsista - hänet ja pari muuta 97-kaveria on pyydetty mukaan täydentämään 95-joukkuetta huomiseen Kiekko-Vantaan matsiin... arvatkaa vaan, onko nuori mies ihan vähän polleena... eikä fiilistä vähennä yhtään se, että eilen tulin kotiin mukanani uusi rintapanssari ja kypärä. Olisi melkein pitänyt kuvata esikoinen eilen, kun hän saapasteli ympäri huushollia päällään uusi kypärä, rintapanssari ja pelihousut. Siis saapasteli tunnin verran noissa tamineissaan - kuka vielä väittää, etteivät miehet välitä siitä, mitä heillä on yllään???