Ihmemaa Ozin Dorothyn toteamus pitää niin (so) paikkaansa... Ei kodin vertaa olekaan! Suuri maailma on ihmeellinen ja ihana, mutta voi, miten kivalta tuntui heti lentokentällä palata kotoiseen suomalaiseen asiakaspalvelumentaliteettiin... Ei mitään teeskenneltyjä "hi, how are you doing!"-huudahduksia heti asiakaspalvelijan kohdatessa, vaan tuo niin tuttu ja rakas mulkaisu ja suora kysymys: "ja kuinkas monta laukkua teiltä on hukassa???!!!" (kolmelta edelliseltä palveltavalta oli laukut hukassa). Meiltä ei ollut laukkuja hukassa, kaikki neljä tulivat perille, mutta jep, lentoyhtiö murjoi yhden matkalaukkumme siihen kuntoon, ettei se enää matkaa muualle kuin kaatopaikalle, onneksi kuitenkin sisältö säilyi ehjänä. Ja onhan matkavakuutus kunnossa.

Ajattelin aloittaa matkakertomuksieni sarjan Alexandriasta, joka vei sydämeni ihan kybällä. Tuo kuin suoran Truman Storystä peräisin oleva pikukaupunki on siis Washingtonin esikaupunki nykyään, osa suurempaa metroaluetta, ja ilmeisen hip ja kallis paikka asua, mutta ah ja voi, miten idyllinen!

Alexandrian pääkatu on King Street, jonka varrella tai sen sivukaduilla sijatsevat myös kaikki kaupat ja ravintolat. Katu alkaa metroasemalta ja päättyy Potomac-joen varressa olevaan satamaan, joka käyntipäivänämme näytti tällaiselta:

3680078149_00d4d08a3c.jpg

Tuo jokilaiva oli piakkoin lähdössä hinnakkaalle hyväntekeväisyysristeilylle, jonne me emme menneet mukaan.

Mutta metroasemalta lähdettyämme bongasin hyvin pian viehättävän lastentavarakaupan, jonka ikkunassa veikisteli tällainen kaveri leluineen:

3680877540_3509dfe317.jpg

Apina on neulottu ja pallot virkattu. Liike oli vielä kiinni, joten pääsin suht kivuttomasti tästä ohi, tosin pallot piti vielä kuvata tarkemmin:

3680881008_183e3a1f1d.jpg

Liikkeen nimeä ei tullut kuvattua... Jalka suussa

Varsinainen määränpää minulla oli tämä paikka:

3680883754_f85dc5cd50.jpg

Knit Happens, joka sijaitsi King Streetin sivukadulla, Washington Streetillä, mutta kuitenkin aivan pääkadun tuntumassa, ja aivan vastapäätä pirullisen ihanaa outlet-kauppaa, jossa tuli vietettyä tunti jos toinenkin.

Knit Happensissä taisi olla kesäsesonki meneillään, sillä lähes jokainen villalanka, josta kyselin lisäkeriä, oli loppu. Mutta monenlaista ihanaa oli tarjolla:

3680886020_bb760578d6.jpg

Langat olivat ihania ja h-i-n-t-a-v-i-a! Tuossakin kuvassa puseromallin vieressä olevat punalilat langat houkuttelivat kyllä hiplaamaan (Seasilk), mutta hinta, 43 taalaa vyyhdiltä sai minut vingahtamaan melkein ääneen.

Kaupassa oli myös hyvinvarustetut kirja- ja lehtihyllyt:

3680074071_bbda9aa7c5.jpg

Ja mukava pieni istuskelusoppi heti ikkunan edessä Ikean nojatuolineen. Onnistuin pitämään itseni ostoksien suhteen kohtuulisesti kurissa, en saanut tuonne menemään kuin satasen verran (euroina).  Sillä rahalla mukaan lähti kirja ja lehti:

3680971724_4f6b0b6550.jpg

Kirjasta löytyy myös liikkeen myyjän yksi malli. Uusinta IC:tä ei kauppaan vielä ollut eksynyt, joten tyydyin hankkimaan viime talven numeron.

Toki ostin lankojakin:

3680977850_02ac304ed0.jpg

Shetlanninvillaa huivia varten... Harrisville Designin upeasti meleerattuja sävyjä, 50 gramman kerässä on lankaa 217 jaardia eli parisataa metriä.

3680160317_2d0994da86.jpg

Neighbourhood Fiber Companyn Studio Sock-lankaa, 100 % merinovillaa, väri Glover Park. Vyyhdissä on lankaa 435 jaardia, eikä kuva tee lainkaan oikeutta vihreälle värille, joka on paljon heleämpi luonnossa. Lanka on taivaallisen pehmeää, eikä tulisi kyllä pieneen mieleenkään tehdä tästä sukkia... anteeksi vain! Ostin myös kahdet Addin lyhyemmät bambusukkikset.

3680158359_c085451d9f.jpg

Ja nämä kaunottaret eivät ole minulle, vaan neulojaystävälle tai ystäväneulojalle... Lanka on Yarn Loven Elisabeth Bennettiä, 65 % merinoa, 20 % bambua ja 15 % silkkiä... Väri on nimeltään Summertime Sangria. 50 grammassa on 185 jaardia lankaa, mutta toivottavasti näistä kahdesta vyyhdistä tulee edes jonkinlainen huivi...

Lankakaupan jälkeen oli niin nälkä, että piti käydä läheisessä kulmassa syömässä sushia, ennen kuin treffasimme kälyni ja sukelsimme sitten outlet-myymälän ihanuuksiin. Niistä ostoksista on paras vaieta kuin muuri, muieta kuin vaari, kuten jo rakkaat Dupont ja Dupond sen sattuvasti sanoivat.

Tässä vielä pari kuvaa mukavista katunäkymistä:

3680917936_2c88874ab4.jpg

3680106253_c0608602de.jpg

Hups, kuinkas sattuikaan kuvaan moottoripyöriä... Nauru Sedät istuivat kapakin edessä jutustelemassa mukavia pyöriensä vieressä.

***

Siinäpä yhden ainokaisen päivän satoa. Tarina jatkuu, kunhan tästä ehdin ja jaksan kuvia lajitella ja ihmetellä. Minun kamerani muistikortilla kuvia oli about 750, ja mies otti vanhalla kameralla, uudella kameralla ja kännykällään varmaan toisen mokoman kuvia... Mutta nyt suihkuun ja vaatteisiin, tötteröisestä ja jetlagisesta olotilasta huolimatta täytyy lähteä kuopuksen kanssa Helsinkiin lääkäriin tsekkaamaan murrosikäkehityksen tilaa. Paluu arkeen, you know...Silmänisku