Marraskuu on ottanut minusta niskaotteen. Päässäni pyörii vain valivalia, ei yhtään iloista tai onnellista ajatusta. Parempi olla siis hiljaa ja odottaa, että aika hoitaa.

***

Esikoisella oli eilen lätkämatsi. Ei mennyt hyvin, mutta odotettavissa se oli, joten ei yllätystä sen enempää iloista kuin surullistakaan. Nups hävisi Jäähongalle 7-0. Ei mitään uutta tälläkään rintamalla. Iso raha ja tehovalmennus ovat puhuneet, ugh!

***

Piti olevinaan kuluttaa aikaa ennen matsin alkua, joten kävin Sellossa lunastamassa rahat pois peruuntuneen konsertin lipuista. Siinä samalla hups, lipsahdin Anttilaan, kun piti siis ostaa ne yhdet paksummat sukkapuikot. Hups, kassalla käsissäni olikin puikkojen lisäksi kolme kerää lankaa, yksi vihreä seiskaveikan Polkka ja kaksi Huopas-kerää. Minun ei siis a) pitänyt ostaa mitään lankaa, b) pitänyt ostaa varsinkaan koskaan milloinkaan enää Huopasta. Mutta kun... väitin itselleni, että muuten ei olisi ennen matsin alkua mitään tekemistä, kun ei tullut otettua kotoa neuletta, ja huopasesta voisin siinä aloitella taas yhtä patakinnasta. Ihan hyvä peruste, mutta lankaosastolla aikaa kului sen verran, että olin jäähallilla kolme minuuttia ennen matsin alkua. Ja ei, en ryhtynyt siinä neulomaan.

***

Haettuani Kuopuksen ja päästyäni kotiin etsin käsiini sen lankavakan, jossa Huopaset piileksivät. Hups, en muistanutkaan, että Huopas-keriä oli jo entuudestaan niin monta... Uusille puikoille kipusi tummanruskea Huopanen, ja kun pakotin itseni nukkumaan, valmiina oli jo "peukaloa" vaille oleva patakinnas. Mutta voihan kehno, voi olla, että pitää purkaa vähän, en taaskaan tainnut malttaa tehdä kintaasta tarpeeksi pitkää.