Kaikille kanssaihmisille tiedoksi: meillä on taas nettiyhteys! Elvis on palannut rakennukseen, kotka on laskeutunut, ja Houston, meillä ei enää ole ongelmaa... =) Tai ei se nyt ihan yskimättä käyntiin lähtenyt, mutta toimii nyt kumminkin. Ihan halvaksi eivät tule nämä kivat ukkosmyrskyt... puhumattakaan nyt tästä henkisestä kivusta ja särystä, jota nettivierotus on minulle aiheuttanut...

Olen viettänyt siis kaksi päivää kotona flunssaa potien, ja tänä aamuna raahasin luuni kouluun siitäkin huolimatta, että olo ei ole kaksinen. Tuumasin vain, että suurempi vahinko syntyy, jos jään koulusta pois. Opettajamme on laihtunut ihan tajuttomasti! huhu oli kyllä jo kertonut asiasta, mutta enpä silti ollut uskoa silmiäni -hän on kuulema tämän vuoden aikana pudottanut painostaan puolet pois eli 80 kg. Hän on kerrassaan namu persoona, selvästi jo päälle viidenkymmenen, partakin hurmaavasti harmaantunut, mutta persoonallisuutta löytyy triplasti enemmän kuin monissa tuntemissani miehissä.

Kotona olo on ollut omiaan lisäämään käsityötehokkuutta, mutta kun säät eivät ole sallineet huivien kuvaamista enkä ole itse asiassa saanut valmistuneita edes pingotettuakaan - niitä on kolme odottamassa pingotusta ja päättelyä... niin ei nyt ole kuvia. Mutta valmista on siis tullut. Eilen valmistui kaksi huivia: itse kool-aideilla piristetystä vanhasta seiskaveikasta virkattu capelet-tyyppinen huivi, omaa mallistoa eli siis kokeilua edelleen, ja toinen, jämäseiskaveikoista ihan ketjusilmukkoverkkona virkattu raitahuivi, johon disainasin sitten omanlaisensa reunuksen. Nyt on koulussa mukana edelleen virkkuukoukku sekä tummaa harmaata Fortissima-sukkalankaa, josta ajattelin taas aloittaa uuden kokeiluhuivin.

Nuo eilen valmistuneet huivit päätynevät molemmat Koukkuniemeen, ja sitten luulenkin, että alkaa olla minun saldoni siltä saralta ainakin hetkeksi täynnä. Jossain takaraivossa on alkanut kutitella ajatus tarttua taas vaihteeksi puikkoihin, Tallinnasta raahatuille addeille olisi kiva keksiä kokeilukäyttöä... No, onneksi olen luvannut neuloa yhden huivin tässä seuraavan muutaman viikon aikana, ja uudessa Modassa oli silmääni viehättänyt kolmiohuivi myös, joten ohjeista ei onneksi ole pulaa. Lisäksi syksyn tulo ja ilmojen pikainen viileneminen ovat taas herättäneet henkiin ajatukset neulepuseroiden tikuttamisesta nuorisolle.  Ja onhan se shoop-shoop-jakun nuorisoversiokin kuopukselle vielä tekemättä... Ohhoijaa.

Viime päivinä olen käynyt ahkerasti läpi lankavarastojani, ja hämmästyksekseni todennut vähän väliä, että minulla on ihan liian vähän lankaa... joojoo... jostain syystä minulla on paljon sellaista lankaa, joka ei oikeasti juttele minulle lainkaan. Joo, ja tiedän, lupasin tehdä inventaariota ja pistää myyntiinkin niitä sellaisia lankoja, mutta mitenkähän tässä nyt on päässyt näin käymään, etten ole saanut aikaiseksi??? Pitäisiköhän tässä oikeasti pitää lankakirppari kotona? Kutsua blogiystävät käymään ja turmella teidätkin, viattomat??? Katsotaan...=)

Ihan pikkuisen sain vähennettyä lankavarastojani, kun laitoin Tsikolle ja Mayasiballe heidän blogiarvontavoittonsa: Tsikolle kolme kerää tuota suosikkipunaista Baby Woolia sekä yhden kerän ameriikantuliaisina saatua hapsulankaa, Tsikon 5-vuotiaan neidin iloksi. Varaston vajennus siis 200 g. Ja Mayasiballe lähti sitten oma paketti, jossa oli langan lisäksi Tallinnasta tuodut addit. Tuohon pakettiin piti käydä ostamassa yksi lankakerä, joten sitä ei voi laskea varaston vähennykseksi, varsinkin, kun tuli samalla ostettua itsellekin lankaa, mutta kyllä siihen postituspussiin livahti myös pari kerää Tallinnasta tuotua Limboa, eli vähennystä 100 g.  Ja onhan noihin viime aikoina virkattuihin huiveihinkin uponnut ihan kohtuullisesti lankaa, mutta silti...

Nettipimentoni aikana on blogistaniassa riehunut jos jonkinlaista myrskyä vesilasissa, mm. SNY:n tiimoilta. Keskustelu itse SNY-blogissa on toivoakseni nyt päättynyt, kun asiat lienee selvitetty, mutta ajattelin tässä itse hieman todeta jotain omasta SNY-filosofiastani: Päätin heti alussa, että sijoitan itseni 10 euron ryhmään, sillä 5 e tuntui varsin pieneltä summalta, kun lankakerätkin nykyään tuntuvat maksavan melkein järjestään tuon verran. Kymmenellä eurolla saa sopivasti ostaen jo johonkin ihan kohtuulliseen työhön langat, neuloi tai virkkasi sen sitten itse tai antoi langat suoraan lahjana. 15 euron ryhmään en halunnut itseäni laittaa, sillä se taas tuntui vähän kovalta tavoitteelta per kuukausi. Ja nyt on aivan oman valintani varassa, jos haluankin jonain kuukautena vaikka sijoittaakin tuon 15 euroa siitäkin huolimatta, että kaikkina muina kuukausina kulutan tuon 10 euroa. Ensisijaisesti ajattelen kuitenkin pakettia kootessani, että siitä löytyy sellaisia asioita, jotka kertovat lahjan saajalle minun ottaneen hänen kiinnostuksen kohteensa ja mieltymyksensä huomioon. Näin tuntuu oma SNY:nikin ajattelevan, ainakin ensimmäisen paketin perusteella - sain bambulankaa, jota minulla ei varastoissani toistaiseksi ole ollutkaan. Ja kuin ennalta arvaten, sain tuota ihanaa teetä, jota olen tässä flunssan kourissa ryypiskellyt ahkerasti samalla lämmöllä salaista ystävääni ajatellen. Minulle ei oikeasti ole merkitystä sillä, liittyykö SNY:n antama lahja varsinaisesti edes käsitöihin - vaikka kyse on salaisesta neuleystävästä, minä miellän tuon neuleystävän lähinnä siihen, että kaikki osallistujat ovat käsityöharrastajia - mutta voihan silti antaa muunkinlaisia lahjoja, jos saajalla on muitakin mielenkiinnon kohteita? Minua koko tässä hommassa kiehtoo vain suunnattomasti se, että jossain on joku minulle vielä toistaiseksi tuntematon ihminen, joka käyttää aikaansa ja ajatuksiaan keksiäkseen sellaista, mikä ilahduttaa minua. Ja minuahan ilahduttaa jo se ajatus, että joku näkee minun vuokseni vähän vaivaa!

No, tulipahan nyt sitten sanottua. Meillä on kaikilla oikeus omaan mielipiteeseemme ja oikeus suhtautua tähän tempaukseen juuri niin kuin meistä oikealta ja reilulta tuntuu - ja tämä oli minun mielipiteeni, visioni ja filosofiani tähän asiaan liittyen. Ugh, olen puhunut!

Nyt alkaa tuntua siltä, että juttua on ihan liikaa kerralla kirjoitettavaksi. Opettaja puhuu taustalla omiaan, lankakerä tuijottaa minua tuosta pöydältä kutsuvasti, virkkuukoukku vaativasti siihen pystyy tuikattuna, joten tällä kertaa verbaaliset vuodatukset päättyvät tähän. Jatkossa toivottavasti enemmän kuvia, vähemmän löpinää ja useampia postauksia per viikko... =)