Eilen illalla harrastin käsitöitä: ensin ompelin Kuopuksen upouuteen partiohuiviin vartion merkin. Olipa mukavaa vaihtelua ommella jotain neidinkin puolesta, viime vuodet kun olen enimmäkseen vain ommellut mainoksia pelipaitaan... ;-)

Sitten tikuttelin loppuun oman osuuteni viimeisimmästä minulle saapuneesta reissuhuivista, päättelin parit langanpäät, kirjoitin korttiin oman osuuteni tiedot ja taittelin huivin kauniisti odottamaan postitusta.

Kun nämä pakolliset käsityökuviot oli saatu suosiolla hoidettua, eivätkä sähköt myrskystä huolimatta menneet kuin muutamaksi minuutiksi, päätin viimeinkin korkata lapaskuun. Kävin kaivelemassa varastostani Naturgarnin villaa ja paksut sukkapuikot (joku tai jokin on hävittänyt yhden 7 mm:n sukkapuikkoni, grrrr...) ja aloin pistellä menemään. Ensin tuli liian isoa ja purin sävyisästi, aloitin uudestaan muutaman silmukan pienemmällä määrällä. Valmista syntyi nopeasti! Ensin minun piti neuloa vain SubTV:n uuden sarjan (Sarah Connorin aikakirjat) ajan, sitten alkoikin BB ja kinnas kasvoi silmissä, ja lopulta katsoin ihan mitä vain, että sain itseni pysymään hereillä ja patakintaan neulottua valmiiksi asti... Mietin, että taisi olla neljäs tai viides kerta, kun näin kanaaleilta sen yhden amerikkalaisen futisjoukkueen liikuttavan tarinan loppuhuipennukset - no, kertaushan on opintojen äiti...

Valmiiksi tuli siis patakinnas. En malttanut mennä nukkumaan ennen kuin langat oli päätelty ja pakastepussit kiinnitelty kintaan sisälle. Heitin kintaan koneeseen muutaman pyyhkeen kanssa, samoin sinne pääsi jo pari viikkoa sopivaa huopumiskaveria odotellut patalappukokeilu. Tänä aamuna sitten kaivoin koneesta kaksi erittäin hyvin huopunutta teelmää. Tiukan venyttelyn jälkeen patalapusta tuli sentään jotakuinkin säädyllisen kokoinen neliö (itselle muistiin: tee seuraavasta suurempi, hahtuva huopuu paljon!) ja patakintaastakin omaan käpälääni verrattuna väljä (itselle muistiin: ne neljä silmukkaa olisivat sittenkin olleet tarpeen, samoin kannattaa neuloa pikkuisen lisää pituutta joka kohtaan). Kokeilut on nyt tehty, ja tuotanto voi alkaa! Nyt joudun vain taistelemaan itseni kanssa siitä, ryhdynkö ensin neulomaan lapsosille talvikintaita vai teenkö suosiolla ensin satsin patakintaita arpajaisvoittolaatikkoon - hmmm, siinäpä pulma... olenko kunnollinen äiti vai kunnollinen muuten-vaan-harrastuksiin-sitoutuja? Onneksi ei ole pakkasia, niiden puuttumista voi pitää hyvänä tekosyynä tehdä ensin parittomia kintaita.... =)

Kuvia kintaasta ja kenties jopa patalapusta luvassa joskus myöhemmin, pitää ensin harkita, koristelenko kinnasta jollain tapaa. Tänä iltana on taas Esikoisella lätkämatsi, tällä kertaa Espoossa - suuntaan sinne suoraan töistä, ja matsin jälkeen noutamaan Kuopusta vanhemmiltani - he hoitavat neidin pois partiosta tänään, kun me muut olemme Espoossa. Täytynee käydä matkalla hankkimassa lisää sukkapuikkoja - minulla ei muistaakseni edes ole 8 mm:n sukkiksia, ja sellaisetkin voisivat olla tarpeen nyt.