Sen verran väsähtänyt olo, ettei edes otsikkoa löydy tuon kummempaa. Olen istunut päivän koulutuksessa, mikä toki oli mukavaa vaihtelua normaaliin työjatkumoon, mutta silti väsyttää. Aviosiippa on työmatkalla näin syntymäpäivänsä aattona, hän tulee kotiin vasta huomenna. Piti eilen yrittää viimeistellä tuo käännöshommeli, jota äidilleni teen, mutta illan kuntosalikeikka (HUOM!) vei voimat ja päätin jättää tekemiset tälle illalle, mikä tietysti oli virheliike...

Kuopus on ollut kaksi päivää kotosalla nuhaisena ja ääni painuksissa, ja huomenna pitäisi sitten taas kouluun päästä. Läksyjä on päässyt kertymään ja niiden tekoa pitäisi valvoa, mutta kukas sen käännöksen sitten tekee? Omakin olo on sellainen, että mieluummin makaisin sohvalla kirjaa lukien tai tiskirättejä neuloen...

Esikoisellakaan ei ole tänään mennyt kovin vahvasti, oli unohtunut vaikka mitä tärkeää kotiin ja sekös harmitti niin, että kun kotiin tullessani huomautin eteisessä lojuvasta repusta, oli jo nuorella miehellä kyyneleet silmissä. Poika tulee minuun, itkee lähinnä harmista ja raivosta...

Tuosta kuntosalista vielä - työpaikan painonhallintaryhmässä saimme sopia itsellemme sponsorit joko ryhmän sisältä tai ulkopuolelta, ja minä ehdotin sponsorointisuhdetta S:lle, jonka kanssa pelaan lentistäkin samassa joukkuueessa. Hän asuu suhteellisen lähellä minua - vain n. 15 km:n päässä - joten päätimme ryhtyä tekemään jotain yhdessä noin työkuvioidenkin ulkopuolella. Eilen illalla sitten suuntasimme työpäivän jälkeen sopivasti uimahallin kuntosalille. Edellisestä kuntosalikeikasta taitaakin minulla olla noin 15 vuotta - ja 15 kg...  Toivottavasti saamme tsempattua toisiamme tässä hommassa, sillä ainakin minusta on mukavampaa tehdä näitä sporttausjuttuja jonkun kanssa - tulee vähän sitä sosiaalistakin puolta mukaan. Vielä toistaiseksi olemme sen verran innoissamme, että sovimme menevämme uudestaan heti lauantaina. Kuopus käy juuri sopivasti siinä lähellä kerhossa aamupäivällä, joten voin heittää tytön kerhoonsa ja mennä salille, ja ehdin siitä sopivasti vielä takaisin parin tunnin päästä noutamaan neidin. Mikäs sen sattuvampaa!