Muutama minuutti sitten siirryimme maaliskuun puolelle, eli hamsterikuukausi on tältä vuodelta taas onnellisesti takanapäin.

Minähän asetin itselleni tavoitteeksi ylittää viimevuotisen saavutukseni, joka oli muistaakseni luokkaa 3 kiloa ja kenties noin 70 grammaa sen yli. Ensimmäiset kaksi viikkoa menivät hyvin, pysyin hienosti tavoitteessani, mutta sitten iski lapajumi, hartia- ja käsisärky ja sairis, jonka aikana en voinut muuta juuri tehdä kuin olla hengittämättä hiljaa... Siinä vaiheessa päätin jo antaa periksi ja tehdä vain sen verran, kuin olkapää mahdollistaisi. Masentavaa.

Mutta sitten hartiani vetreytyivätkin kummasti, ja vaikka tämän viikon illat ovat kuluneet jokseenkin kaikkeen muuhun kuin käsitöihin, päätin sitkeänä sissinä ottaa vielä viimeisen loppurutistuksen. Hyvänä psyykkaajana tähän rutistukseen on toiminut Tuntematon sotilas, jota olen kuunnellut autossa äänikirjana. Siinä pienet hartiavaivat unohtuvat, kun kuuntelee suomalaisen sotilaan, tuon maineikkaan, kurista piittaamattoman ja herravihaa uhkuvan sisupussin sinnikästä taistelua... Joten Rokan sanoin: "mie annan hitot kaikel, sovas (Hamsterikuussa) mie tien minkä pittää, mut pokkuroimaa en ala!"

Ensin valmistui keskiviikkona tämä:

Tämä sinisävyinen Pelagia-huivi lähtee blogiarpajaisten voitoksi Anittalle. Siinä on ainakin kahta eriväristä seiskaveikkaa, Ninaa, Saraa ja Linie 20 Coraa, pituutta noin 170 cm, leveyttä ehkä 18 cm ja painoa 140 g.

Kun huivin olin saanut koukulta pois, tartuin puikkoihin ja tikuttelin torstaina Esikoisen lätkämatsista kotiuduttuani loppuun tämän:

Tämä on viidestoista Nups-fanipipo, lankoina Katian merinoa ja Gjestalin Maijaa. Puikkoina tällä kertaa 3.5 mm:n addit ja painoa tälle tuli 46 g.

Näiden jälkeen hamsterisaldoni oli vasta 2 470 g, ja kolmen kilon raja siinsi kuin ranta hukkuvan silmissä - niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... Päätin vielä yrittää kolmen kilon ylitystä. Eilen illalla melskasin lankahuoneessani etsien vanhoja Bali- nauhalankoja, joiden tiedän olevan siellä. Nauhalangat kuitenkin pakenivat tieltäni ilkkuen, ja hetken jo mietin, että ryhtyisin neulomaan Teddy-varastoani, kunnes muistin! Jo viime kesänä suunnittelin neulolvani ja virkkaavani viimeinkin pois kuljeksimasta kunnioitettavan kokoisen varastoni Novitan Maxia. Tuota lankaa rohmusin vuosituhannen vaihteessa pussilankoina Novitan tehtaanmyymälästä, ja vaikka jotain pientä olenkin niistä toteuttanut, on lankoja edelleen varmaankin viitisen kiloa, ellei enemmänkin.

Aivoni värkkäsivät hetkessä sotasuunnitelman, ja ennen kuin huomasinkaan, istuin sohvalla hyppysissäni 8 mm:n virkkuukoukku sekä pussi, jossa olivat hehkeimmät Maxi-värini: keltaiset, oranssit, punaiset. Niiden kaveriksi kaivoin samasta laatikosta tarjouksesta ostetut Hjertegarnin Blend Frottet, ja nämä kaksi lankaa yhdistäen aloin virkata henkeni edestä.

Voi sitä hurmaa, kun pääsee kunnolla pyörän virkkauksen vauhtiin! Ensin vähän takkusi, vaihdoin toiseen virkkuukoukkuun ja vielä kerran kolmanteen ja sitten alkoi sujua. kerros toisensa jälkeen virkkuu suureni, värit vaihtuivat toisiin, kerät loppuivat ja työ vain kasvoi... Ja tänään, JYP-TPS -matsin loppuhetkillä tuli valmista.

Niinpä niin, uusi matto vessaamme. Keltaista Maxia oli eniten, mutta nyt se on loppu kaikki. Finito, jouduin jopa jatkamaan maton rapuvirkkausreunuksen toisella langalla loppuun, kun keltainen Maxi loppui 20 cm ennen päätepistettä. Mutta valmista siis tuli, ja tähän pirtsakan keväiseen mattoon upposi lankaa yhteensä 775 g. Vielä on pahvilaatikossa jäljellä ainakin luonnonvalkoista, beigeä, mustaa, tummansinistä, vihreänharmaata, pinkkiä ja kirkkaanpunaista Maxia, mutta kaikki aikanaan. Tämä on hyvä alku!

Hamsterikuun päättymiseen oli tuossa vaiheessa vielä liki neljä tuntia aikaa, joten tempaisin paperikassista viimeiset siniset ja keltaiset Mambo-kerät, ja vielä ehti valmistua kuudestoista Nups-fanipipo hamsterikuun saldoihin lisättäväksi:

7 mm:n sukkapuikoilla tämän tikuttelin Selviytyjien ja jonkin kanaalilta katsotun elokuvan aikana. Tuli aika hurja otus, mutta kaikille muillekin pipoille on kuuppa alle löytynyt, joten ehkä tällekin Painoa pipolle tuli tupsuineen 80 g.

Tähän pipoon siis päättyi hamsterikuukauteni, jonka loppusaldoksi tuli itsenikin ällistyttänyt lukema: 3 kiloa 305 grammaa kulutettua lankaa... Valmistuneiden töiden määrä on 28 kpl eli yksi valmistunut työ per päivä! No joo, toki noista 7 kpl oli pölypalleroitani ja sellaisena hyvin nopeita töitä, mutta joukkoon mahtui useampi kolmiohuivi ja muutama suorakaidehuivikin, monta pipoa, yksi lapsen torkkupeitto ja vessan matto. Siihen nähden varsinkin, että olin jumiutuneen lapani kanssa käytännöllisesti katsoen käsityökyvytön useamman päivän ajan, voi tuota määrää niin grammoissa kuin valmistuneissa töissäkin pitää aika mittavana...

Mutta se siitä siis. Nyt vain täytyy keskittyä pitämään itsensä kurissa ja olla ostamatta uutta lankaa Pääsiäiseen asti.

***

Torstai-iltana olin tosiaan taas seuraamassa Esikoisen lätkämatsia Nummelan hallin toimitsijakopista käsin. Nupsia vastaan luisteli Kirkkonummen Salamat, ja kahta 20 minuuutin erää myöhemmin kaukalosta luisteli pois voitokas Nups, sillä matsi päättyi kotijoukkueen voittoon numeroin 5-3. Nupsin viidestä maalista kaksi oli Esikoisen käsialaa. Ylpeänä sain siis kaksi kertaa kuuluttaa esikoiseni nimen maalintekijänä. Elämän huippuhetkiä....

***

Olen jotenkin ylivaihteella käsitöiden suhteen. Tämä loppurutistus avasi mielikuvitukseni padot ja mielessä pyörii toinen toistaan briljantimpia projektivisioita, mutta ehkä olisi aika järjen astua esiin ja minun vetäytyä yöpuulle. Kauniita unia!