Onhan tää nyt jo jotain sentään, kun aurinkokin suostuu paistamaan! Tänä aamuna skootterilla töihin tulo oli jo ihan kivaa! Eilen kotiin ajellessa kastuivat kamppeet, vaikkei enää tai siis juuri sillä hetkellä satanutkaan kuin saavista kaataen. Ilta sujui mukavasti sohvalla istuen ja käsitöitä ihmetellen.

Huivista jakuksi muuntautunut virkkuuni ei edisty ihan toivotulla tavalla, sillä hihan virkkaaminen osoittautui yllättävän työlääksi yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Taisin eilen illalla purkaa tuota ensimmäistä hihaa peräti neljä kertaa, ja vasta sitten se alkoi olla mieleisessäni mallissa. Sitten tulikin jo nukkumaanmenoaika vastaan, joten homma jäi edelleen kesken.

Osan illasta käytin toki siihen, että yritin kehitellä mielessäni virkattavaa huivia, joka olisi muodoltaan ehkä enemmän puoliympyrä kuin kolmio. Lueskelin käsityölehtiäni etsien inspiraatiota ja löytyihän sitä, mutta sisu ei antanut periksi ryhtyä vielä uuteen työhön, kun tuo jakku on kesken. Sitäpaitsi, vaikka lankaa on varastossa kymmeniä kiloja, ei ainakaan vielä eilen illalla mikään lanka ryhtynyt huutelemaan perään, että "tee huivi minusta!". Tänä aamuna vielä jahkailin kotona lankojani "selaillen", ja melkein jo ajattelin ryhtyä tekemään huivia seiskaveikan jättiraidasta, joko siitä keväisestä tai viime syksyisestä, mutta enpäs sitten ryhtynytkään. Sen sijaan kaivelin kyllä seiskaveikkalaatikosta esiin sellaisia lankoja, joita olen ajatellut koolata jossain vaiheessa. Ehkä nyt olisi sopiva vaihe? Langat täytyy kuitenkin ensin vyyhtiä, ja siihenhän taas menee aikaa... =(

Käsityölehtien lukemisessa oli kyllä se hyvä puoli, että löytyi muutama mukavanoloinen ohje, joista voisi jotakin tehdä, jossain vaiheessa. Mutta ensin tuo jakku valmiiksi, sitten tekemään Kuopukselle samalla ohjeella uutta jakkua syksyä varten (neiti on auttamatta kasvanut ulos tuosta viime syksynä tehdystä bolerosta), sitten oman huivin suunnittelua ja sitten... joutavathan nuo käsityölehdet odottamaan, mikäpä kiire niillä olisi!

Edittiä klo 15: päivitin taas sivupohjan, kun Tuuliviiri oli värkännyt uusia. Tuo kirkas punainen ei ehkä ole ihan minua, mutta muuten oikein nappiinsa - kyllä tässä blogissa kirjaimet lentelee!