"Yllättäen" huomasin, että talvi jo kolkuttelee ovelle, kun olen pari päivää tässä palellut kuin pieni eläin. Ehti jo melkein tottua tähän pitkään intiaanisyksyyn, ja nyt pitäisi jotenkin kääntää aivot uudelle vaihteelle. Pitäisi siis ryhtyä kaivamaan lasten talvikamppeita esiin ja tehdä ankaraa inventaariota siitä, mahtuuko enää mikään viimetalvinen päälle tai jalkaan. Rahanmenoa ei voi estää... Kuopus (tyttöseni) on venähtänyt vuodessa noin 12 cm lisää pituutta, joten en oikein jaksa uskoa, että viimetalvisista kamppeista enää on iloa. Esikoinenkin on venynyt, mutta onneksi maltillisempaan tahtiin. Me aikuisethan emme juuri kasva muualta kuin aivan vääristä paikoista...

Tänään olen menossa tekemään lankakauppoja samalla, kun käyn hoitamassa pakollisia perheen ostoksia. IhanItsestä löytyi henkilö, joka kaipaa sellaista lankaa, jota minulla on pari kerää täysin turhana lojumassa. Joten kierrätämme sitten järkevästi näin. Minä saan taas pari kerää nurkista pyörimästä pois, ja ostaja saa kauan kaipaamansa langan lastensa pipoihin. Kyllä nettiyhteisöissä pyöriminen on sitten palkitsevaa!

Käsityörintamalla päätin tänä viikonloppuna tehdä selvää jälkeä keskeneräisten töiden kasvavassa viidakossa. Eilen illalla sain jo siivoiltua lankahuonetta - kyllä, minulla on oikeasti huone, jonka huomassa köllii ja voi hyvin noin 15 laatikollista lankaa - sekä pääteltyä yhden pitkään lojuneen kaulahuivin langat.Vielä on pääteltävä toinen huivi ja pingotettava/höyrytettävä se sekä viimeisteltävä kummitytön poncho. Tosin laitoin taas eilen illalla uuden huivinkin puikoille, ja huivivaihtohuivikin on edelleen kesken.

Jos joku ajattelee, ettei 15 laatikkoa lankaa ole paljon, voin ihan mielenkiinnon vuoksi kertoa, että suurimmat laatikot ovat kooltaan muuttolaatikon kokoisia ja pienimmätkin sellaisen normaalin kotilaatikon kokoisia...ja minä EN siis tee käsityöitä ammatikseni vaan aivan harrastuspohjalta. Viime helmikuusta huhtikuulle, kun oli lankahamsterikilvoitus meneillään, sain yksin helmikuun aikana neulottua langoistani vähän vajaa kolme kiloa lopputuotteiksi, eikä se kyllä missään näkynyt tai tuntunut... Maalis- ja huhtikuun aikana saattoi mennä toinenkin mokoma, mutta kun toisesta päästä tulee sisään koko ajan lisää lankaa, ei tilanne muutu mihinkään. Olen siis parantumaton. Tämä pahe tulee kyllä aika kalliiksi, mutta toisaalta: en tupakoi, en juurikaan enää nauti alkoholia, en pelaa uhkapelejä enkä harrasta mitään muuta kallista, joten tasapainon vuoksi sallin itselleni tämän paheen, varsinkin kun siitä usein on muillekin hyötyä lopputuotteiden muodossa... ja jos ei mitään paheita olisi, voisi yhtä hyvin vetäistä nunnankaavun niskaani ja siirtyä luostariin... =)

Toisaalta kattavassa lankavarastossa on puolensa: kun uusi idea iskee takaraivoon, ei tarvitse lähteä kauppaan lankaa hankkimaan - yleensä sitä löytyy valmiina omista varastoista. Ja toisaalta ideageneraattori raksuttaa päässä koko ajan, kun yrittää keksiä sopivaa käyttötarkoitusta jo olemassaoleville langoille. Olen joskus pohtinut, että pystyisin varmaankin vaatettamaan aikamoisen porukan noilla langoilla - pipo-, huivi- ja sukkalangoiksi sopivia kun on ainakin neljä laatikollista. Puuvillalankoja (ohuista virkkauslangoista paksuihin sekoitteisiin asti) on niitäkin ainakin neljä laatikollista. Ja sitten on tietysti hapsulangat, samettilangat, hahtuvat ja muut huovutettavat langat, kaikenkarvaiset muut erikoislangat jne. Lähes kaikkea löytyy, ainoastaan mohairia ei enää nurkissa pyöri, sillä sitä en kykene neulomaan. Tai siis oikeastaan on yksi pieni laatikollinen niitäkin odottamassa yhtä aivan tiettyä projektia, jossa en joudu neulomaan... Vanhimmat lankani alkavat olla rippikouluiässä, nuorimmat ovat ehtineet olla talossa pari päivää... Ja osa langoistani on vielä äitini huomassa.

Apiukon tilanne jatkuu edelleen epävakaana. Jonain päivänä olo on hyvä, seuraavana taas huono. Kokeiden mukaan kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta tosielämässä kaikki on toisin. Päivittäiset keskustelut yläkerran isännän kanssa siis jatkuvat...