Tässä postauksessani aion lähinnä kiitellä. Kiitellä siksi, että kommenttilootani ovat, jos eivät nyt ihan täyttyneet, niin ainakin kohtuullisesti venyneet monista ilahduttavista kommenteista. Jotkut kommentoijani saatan mainita nimeltäkin, mutta jos en juuri sinun nimeäsi mainitse, kommentoinut ystäväni, niin usko kuitenkin, että kommenttisi on luettu ja olen siitä iloinnut.

Rebekka on kommentoinut useasti ja kyseli viimeiseksi vointiani. Vointi on yleisesti ottaen ihan OK, ainoa minua itseäni huolestuttava tai pohdituttava asia on se, että vatsa kipeytyy tuosta vyötärön kohdalta päivän mittaan liikkuessa siinä määrin, että illalla on välillä vähän tukala olla. Särkylääkkeitä toki minulla on, mutta en mielelläni niitä enää käyttäisi, on niitä kuitenkin jo sen verran paljon tullut popsittua.

Kanttorin lahjakassi kirvoitti monia kiittäviä kommentteja, kiitos niistä, ja Makepeacelle olen jo enemmänkin kertonut tuosta kassiin kirjotusta kappaleesta.  Ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen onnistumisen ilo oli sitäkin suurempi, kun tuosta toisesta yrityksestä tuli jopa hienompi kuin itse osasin odottaa. Myönnän suoraan olevani tosi ylpeä tuosta kassista, ja tällaisten hetkien vuoksi kannattaa kestää myös mörvelöiden syntymistä... =) Syntymäpäiväsankari tunnisti kappaleen välittömästi, ja muutenkin kassi herätti ihastusta ja suurta hilpeyttä juhlavieraiden joukossa. Eräs vieras jopa kysyi minulta, olenko ammatiltani käsityöläinen - ja se oli varmasti kiitoksista suurin tällaiselle harrastelijalle... =)

Tuota kuopuksen mekkoakin ovat monet teistä kiitelleet. Tuntuu hienolta, kun saa itse sävellettyä jotain kohtuullisen onnistunutta - en ole itse täysin tyytyväinen tuohon mekkoon, mutta koska olen totaalisen haluton purkamaan jo valmistunutta työtä, elän mieluummin noiden pienten lapsusten kanssa. Täytyy myöntää, että hieman harmitti silloin, kun esikoinen totesi naama vinossa, ettei hän ainakaan käytä tuollaisen väristä puseroa, mutta koska lapset ovat tällä hetkellä varsin samankokoisia, ei homman muodonmuutos nyt niin kovin hankala juttu ollut. Jos vain huumorintajua riittää, voisin tehdä kuopukselle toisenkin mekon nyt, kun olen virheistäni viisastunut, mutta katsotaan sitä vähän myöhemmin.

Maartsi, tuo kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa... =) Pianon kylki voi ollakin kiiltävä, mutta pölyä sen päällä on silti tuhti kerros... Ja itse pianokin on niin epävireessä, että ihan harmittaa. Pitäisi, pitäisi tilata virittäjä, mutta - aina tuntuu olevan tärkeämpääkin rahankulua, kun en tuota ehdi tai viitsi edes omaksi ilokseni soittelemaan.

Mutta ehkäpä nyt rittävät kiitokset ja pari sanaa eilisen päivän käsityöpuolen saavutuksista tähän loppuun: aloitin sitten lopultakin tuon lahjahuivin neulomisen noista alpakkalangoista. Malliksi valikoitui sitten parin mallitilkkukokeilun jälkeen Ullan Lehtimetsä, ja hyvältä malli vaikuttaakin noin yhden mallikerran kokemuksella. Lanka on helppoa neulottavaa 5,5 mm:n puikoilla, ja uskon tuosta tulevan vielä todella kauniin huivin. 

Eilen piti myös kiireesti tehdä esikoisen lätkäkaverille osa syntymäpäivälahjaa: hankin pojalle sählypalloja, sillä esikoisen kertoman mukaan kyseisen nuorukaisen varastot niiden osalta olivat hieman niukat. Palloille piti tietenkin kehitellä säilytyspussi, jonka nopeasti teinkin virkkaamalla vanhasta blues-puuvillalangasta. Pussiin mahtuu viisi palloa, ja siinä on niin pitkät vetonauhat, että pallopussin saa tarvittaessa heitettyä olalle kuljetusta varten. Esikoinen vähän vihjaili, että a) hänelläkin on pallot lopussa ja b) kyllä sellainen pussi hänellekin kelpaisi... =) Pussista on jo olemassa kuvakin, mutta en jaksanut yhtä ainoaa kuvaa nyt ladata koneelle.

Harjoitin myös kärsivällisyyttäni eilen illalla: en jaksanut keskittyä pitsinneulontaan eikä mielessä ollut yhtään uutta projektia, joten päätin keriä vuosikaudet vyyhdillä olleita pussilankoja kerille. Siinä sitä riemua riittikin... mustaa maxia selvittelin melkein kilon verran niin onnettoman sekaisilta vyyhdeiltä, että välillä olin jo heittämässä mokomat lankamöykyt pihalle - mutta sinnittelin kuin sinnittelinkin niiden kanssa, kunnes väsymys vei voiton. Viimeinen pieni vyyhti jäi vielä kesken, mutta käyn sen kimppuun hetikohta. Keriessä saan yleensä hyviä ideoita langan käyttöäkin varten, mutta tällä kertaa ei hehkulamppuja syttynyt pääni päälle. No, aika tuo kyllä vastauksen, onhan tuo lanka jo muutenkin lojunut varastossa kuutisen vuotta...

Laskeskelin muuten tuossa huhtikuun langankulutusta omaksi huvikseni: 1316 g on jo kulunut, kun tuon pallopussin laskee mukaan. Tässä kuussa taidan siis päästä suhteellisen vaivattomasti parinkin kilon kulutukseen, mutta edelleen on matkaa siihen 10 kiloon ja langanostolupaan... =)