torstai, 8. marraskuu 2007
Ja äkkiä on melkein perjantai!
Olen suruissani monesta syystä: moni ihminen menetti läheisensä, surmaajan vanhemmat menettivät lapsensa - jonka olivat tietämättään menettäneet jo aikoja sitten, ilmeisesti, ja vaikka lienee turha enää puhua viattomuudesta ja sen menettämisestä, niin totta se on - jollain tasolla on perusturvallisuutta taas ravisteltu siihen malliin, että jonkin aikaa ainakin toipumiseen menee. Olen myös vihainen. Kenelle, siitä en ole edes täysin varma. Omalta osaltani elämä kulkee eteenpäin, ja ehkä tänä jouluna laitan joulukorttirahat nuorten mielenterveystyön tukemiseen.
********
Hullulta tuntuu änkeä samaan postaukseen käsityöasioita, mutta näin se vain on. Puikot ovat ahkerasti kilkuttaneet viime päivinä, ja nyt on todettava, että viikossa on valmistunut 11 pipoa... Edellisen kuvakavalkadin jälkeen pipoja on tullut neljä lisää, ja niistä kuvia sitten viikonlopun tietämissä, nyt ei vain jaksa.
Puikoille ei sittenkään vielä päässyt pesukintaita tai saippuapusseja, vaan kummitytön valkoinen kaulaliina. Sitä on pitänyt aloitella jo melkein viikko, mutta onpahan aikaa saanut menemään noihin pipoihin, ja vieläkin olisi pari pipoa tilauksessa - äitini nimittäin tykästyi tuohon Kuopuksen pipoon ja haluaa samanlaisen. Vaaleansiniset woolit odottavat jo, taidankin itse asiassa tästä mennä silmukoita luomaan, sillä tuota valkoista kaulahuivia en halua töissä kuljetella mukana (likaantuu vain turhaan), ja jokin taukotyö on pakko olla.
Joten hellurei, äkkiä pipo puikoille ja sitten nukkumaan!
Kommentit