Enpä arvannut tuota edellistä postaustani kirjoittaessa, että keskiviikko vain pahenee pidemmälle ehtiessään. Työpaikalla suljettiin nettisurffailu meiltä tyystin, sillä hupskeikkaa vaan, ystävälliseltä operaattorilta oli jokin linkkiasema mennyt palamaan, eikä uusia releitä ole vieläkään saatu kuntoon. Jokin varapalvelin toki oli käytössä, mutta sen kapasiteetti oli suunnattava asiakkaidemme käyttöön, joten olen ollut nämä päivät ihan uutispimennossa, eilenkin. Joskus alkuiltapäivästä kuulin ensimmäisen kerran Jokelan tapahtumista. Ensimmäinen ajatukseni oli - ikävä kyllä - varsin kyyninen: olin jo pitkään odottanut, että kyllä täällä lintukodossakin alkaa tapahtua, kun tuolta suuren veden takaa otetaan esimerkkiä, ja niinhän siinä sitten kävikin.

Olen suruissani monesta syystä: moni ihminen menetti läheisensä, surmaajan vanhemmat menettivät lapsensa - jonka olivat tietämättään menettäneet jo aikoja sitten, ilmeisesti, ja vaikka lienee turha enää puhua viattomuudesta ja sen menettämisestä, niin totta se on - jollain tasolla on perusturvallisuutta taas ravisteltu siihen malliin, että jonkin aikaa ainakin toipumiseen menee.  Olen myös vihainen. Kenelle, siitä en ole edes täysin varma. Omalta osaltani elämä kulkee eteenpäin, ja ehkä tänä jouluna laitan joulukorttirahat nuorten mielenterveystyön tukemiseen.

********
Hullulta tuntuu änkeä samaan postaukseen käsityöasioita, mutta näin se vain on. Puikot ovat ahkerasti kilkuttaneet viime päivinä, ja nyt on todettava, että viikossa on valmistunut 11 pipoa... Edellisen kuvakavalkadin jälkeen pipoja on tullut neljä lisää, ja niistä kuvia sitten viikonlopun tietämissä, nyt ei vain jaksa.

Puikoille ei sittenkään vielä päässyt pesukintaita tai saippuapusseja, vaan kummitytön valkoinen kaulaliina. Sitä on pitänyt aloitella jo melkein viikko, mutta onpahan aikaa saanut menemään noihin pipoihin, ja vieläkin olisi pari pipoa tilauksessa - äitini nimittäin tykästyi tuohon Kuopuksen pipoon ja haluaa samanlaisen. Vaaleansiniset woolit odottavat jo, taidankin itse asiassa tästä mennä silmukoita luomaan, sillä tuota valkoista kaulahuivia en halua töissä kuljetella mukana (likaantuu vain turhaan), ja jokin taukotyö on pakko olla.

 Joten hellurei, äkkiä pipo puikoille ja sitten nukkumaan!