Tänä aamuna oli suuri kiusaus jäädä kotiin, väsytti niin. Mutta vastuuntuntoisena aikuisena toki vääntäydytään töihin, vaikkei yhtään huvittaisi...

Viikonloppu meni näihin

ja tähän

ja tähän

Suklaakakuista en jaksanut ottaa valokuvia, löysin netistä reseptin, ja pitihän sitä kokeilla ensin, että neiti sai antaa lausuntonsa. Kakku kelpasi, joten sitten tein vielä toisen taikinan. Suklaakakkua ja karjalanpiirakoita on syöty viikonloppuna sen verran, että nyt olisi syytä pitää taukoa. Mutta kuopuksen syntymäpäivä on huomenna, joten silloin on molempia edellämainittuja taas tarjolla.

Kuopukselle neuloin siis jonkinlaista hihatinta, joka pääsee suoraan mörvelöislistani kärkipäähän - on varmasti mukava päällä ja itse asiassa ihan kivan näköinenkin päällä, mutta tuossa pingotuksessa maatessaan ja muuten on kyllä ihan... susiruma. Tosin voi olla, että tyttö tuohon tykästyy ja käyttääkin paljon, mene ja tiedä. Olisi vain pitänyt uskoa, että yksikin väri olisi tuohon riittänyt, mutta kun varma ei voi olla, niin tuli tuommoinen sekametelisoppa. Muutenkin tuo oli varsinainen epäonnenlapsonen, luulin kierrettyjen silmukoiden riittävän siihen, että pudotetut silmukat eivät juokse siitä eteenpäin, mutta turhaan luulin... ja purkamaanhan meillä ei ruveta tuollaista yli metristä soiroa, vaikka tulisi kuinka sutta ja sekundaa. Nih! Monenlaisen purkamisen ja kikkailun tuloksena tuli tuommoista jälkeä. Toistaiseksi on lankaa kulunut 155 g, ja tuskin enempää kuluukaan, tuohon tulee eteen vain yksi nappi kiinnitystä varten.

Olen mukana jämäblogin huhtikuun jämäilyssä, mutta nyt vasta sain ensimmäisen työni tehtyä: lauantai-iltana olin saanut tuon hihattimen perusosan neulottua ja pingottumaan, ja olin vailla käsityötä. Kaivelin siis lankalaatikoitani läpi ja löysin lisää jämälankoja, joiden olemassaoloa en ollut muistanutkaan, erityisesti noiden ohuempien virkkauslankojen seasta... Jostain laatikosta käteeni eksyi puolimetrinen pätkä mistä lie jäänyttä pitsinauhaa, jota katsellessa väsyneet aivoni saivat aikaa etäisesti hehkulamppuideaa muistuttavan... ja kohta olin jo virkkaamassa suoraan pitsinauhan reunaan jatkoa ja siitä kehkeytyi uusi kappa keittiömme kapoiseen (n. 50 cm) ikkunaan.Luonnovalkoiset osat on virkattu kolmesta eri pikkunöttösestä, mutta raidoituksessa ei onneksi näy, että sävyerojakin on. Ja jos joku huomaa, se oli sitten tarkoituskin... =)  lankoja meni huikeat 40 g.

Karjalanpiirakoiden teko oli taas ihan luku sinänsä. Hommaan menee niin runsaasti aikaa, etten kovin usein siihen ryhdy, mutta kuopus oli tätä toivonut ja pitää äidin lupauksensa pitää. Aamulla keitin puuron ja jätin sen jäähtymään siksi aikaa, kun singahdin kauppaan (ei ollut ruisjauhoja ja maitokin loppui kesken), ja kun palasin, tein taikinan, mies lämmitti uunia ja minä seisoin sitten oikeastaan loppupäivän keittiössä. Kun kerran hommaan rupean, en mitään ihan pientä taikinaa viitsi väsätä, joten kaiken kaikkiaan tuli ajeltua kuoria toistasataa, puolen litran taikina. Reiluun puolikkaaseen taikinaan riitti puuroa, ja loput kuoret laitoin pakkaseen. Perhekin tuhosi reilut 20 piirakkaa ihan siinä lauantai-illan ratoksi. Tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa on muuten perhekalleus kuvassa mukana: isäni äidiltä peritty leivinliina, johon hän lienee itse tehnyt nuo perinteiset karjalaistyyppiset kirjailut punaisella langalla. Liina on täynnä rasvatahroja ja yksi reikäkin siinä on, mutta ylpeänä käytän sitä aina leipoessani (joten ei kovin usein...).

Siinäpä niitä, viikonlopun käsitöitä. Perjantai meni oikein rattoisasti, lyhyehkö työpäivä ja sitten Maartsin kanssa lankaostoksille. Treffasimme Neuletikissä, sieltä jatkoimme Menitaan ja kun olin ajamassa Länsiväylää, ennen Lauttasaarta kysäisin, josko pistäytyisimme vielä Novitan tehtaanmyymälässäkin... Ja niin tuli tehtyä oikein kunnon ostoskierros! Neuletikistä mukaan lähti viisi kerää kahta eri harmaata Baby Ullia ja kymmenen kerää eri värejä Schachenmayerin Storiaa, molemmat langat olivat alennuksessa - 50%. Menitasta shoppasin kolme kerää roosanväristä Bambua ja kolme vyyhteä jotain nimetöntä preussinsinistä puuvillasekoitetta (painoa oli kotona punnittuna yli 500 g yhteensä) sekä nappeja, heijastinnauhaa ja reilut kuusi kiloa edullista trikoomatonkudetta (2 e/kilo), noista matonkuteista virkkaan uusia pikkumattoja pesuhuoneen ovensuuhun. Novitan tehtaanmyymälästä mukaan lähti pussilankoja: oranssinväristä Spektriä puolisen kiloa, vaaleanvihreää seiskaveikkaa 400 g ja mustaa Malibua 350 g. Lisäksi ostin perheen miesväelle collegehousut ja sain kaupanpäällisiksi Novitan lastenneulelehden. Kaiken kaikkiaan kasseja oli aika monta, ja lankaa (en laske matonkuteita langaksi) tuli siis huusholliin lisää n. 2,7 kiloa. Ihmettelin muuten kovasti tuota tehtaanmyymälän hinnoittelua: Menitasta olin juuri ostanut roosaa Bambua hintaan 1,95 e/kerä, ja Novitan omassa myymälässä nuo poistovärit (myös roosa) olivat hinnaltaan 3,20 e/kerä. Tehtaanmyymälässä oli kyllä monenlaisia muitakin houkutuksia, mutta pysyin omasta mielestäni varsin hyvin kohtuudessa... =)