Siis ei ainakaan käsitöitä. Käsittämätön viikko. Mitään en saa aloitettua, vaikka olen selannut läpi jo varmaan muutaman kymmenen käsityölehteä eri vuosilta, plärännyt läpi neulemallikirjojani ja netistä tulostettuja ohjeita. Tulos: pyöreä nolla. Nada. Zip. Tyhjää. Ja kun olen aikani ihmetellyt, kaivan esiin äidin huivin ja nitkutan sitä muutaman kerroksen. Mitähän pitäisi tehdä? Slipoveri tuntuu vieneen kaikki mehut, ja sekin lojuu edelleen puolitekoisena, helma purkamatta jossain nurkassa.

Tänään oli koulua, ja itse asiassa minun pitäisi tällä hetkellä olla vääntämässä jonkinlaista vuokaaviota (läksy) tai edes tekemässä huomisia eväitä. Kuten huomaatte, kaikki korvaava puuha kelpaa, jopa täysin sisällötön postaus blogiin, kunhan vain välttyy tekemästä sitä, mitä pitäisi tehdä. Voisin jopa katsoa elokuvaa... neloselta tulee MIB. Hei, leffahan on aika vanha - siinä näkyy vielä kaksoistornit, jos ei sitten kyseessä ole trikkikuva.

Muutenkin lievästi sanottuna vit... eikun siis potuttaa. Pari päivää jatkunut huulien jatkuva kuivuminen johti lopulta odotettuun lopputulokseen kaikesta rasvaamisesta huolimatta: ylähuulessani rehottaa yhtaikaa peräti kolme huuliherpesryhelmää, ja huuli on yhtä kukkea kuin Pamsu Andersonin ylähuuli välittömästi plastiikkakirurgin vastaanotolta poistumisen jälkeen. Onneksi ei tiedossa passikuvauksia tai muitakaan hehkeitä fotosessioita. Peiliin ei vain huvita hirveästi katsoa.

Lähden tästä tekemään jotakin järkevää. Pitäkää te muut lippu korkealla, minä menen ripustamaan pyykkiä.