Vuoden vaihtumisen tienoissa lienee aina tapana koota yhteen eli hienosti sanottuna summeerata tai ihan rehellisesti sanottuna vaan sillai pikkasen rehennellä kaikella, mitä on vuoden aikana tullut tehtyä. Tai tullut jätettyä tekemättä.

Kieliopilliset, temaattiset ja muut muotoseikat sivuun, sillä tässä Keskiäkäisen kootut tunnustukset herran vuodelta 2008:

Lankaa ja matonkudetta neulottu ja virkattu omin pikku kätösin: 22 309 g.

Lankaa myyty ja lahjoitettu sinne sun tänne: 5 400 g (noin)

Yhteensä lankaa hävitetty tai väännetty toiseen olomuotoon 27 709 g.

Mitä moisesta määrästä sitten on väännetty?

Noh... ainakin 44 pipoa, 29 lohtupeiton tilkkua, 26 huivia, 16 pesulappua/tiskirättiä (ja lisää on vielä tulossa), 12 paria lapasia ja kämmekkäitä, 12 patakinnasta, 10 pikkuliinaa, 9 pesukinnasta, 9 reppumaskottia, 8 hupukasta, 6 paria sukkia, 6 kassia, 5 torkkupeittoa, 5 vaatekappaletta sekä erinäinen määrä patalappuja, heijastimia ja ainakin yksi golfmailan suojus, sählypallopussi, pari pikkumattoa, kauluri, muutama kännysukka, kaksi verhokappaa, kamerakotelo ja neljä kukka-amppelia.

Keskeneräisinä ovat ainakin kuopuksen torkkupeitto (ompelua vaille valmiina), kummitytön bolerojakku (päättelyä ja nappia vaille valmiina) ja oma musta jakkuni (puolimatkassa...öbaut).

Keskimäärin lankaa on siis poistettu varastokirjanpidosta reilut 2 300 g joka kuukausi. Epäilen pahasti, että sitä on tullut takaisin keskimäärin saman verran, joka kuukausi. Jossain kuussa enemmänkin.

Valmiita töitä on noin 220 kpl (en jaksanut laskea sen tarkemmin, voi heittää pari kappaletta suuntaan tai toiseen) eli 18,33 työtä per kuukausi. Jos olettaa, että useampia töitä on kuitenkin väsätty useampana kuin yhtenä päivänä, voi aika helposti laskea, että ne päivät, jolloin en ole virkannut tai neulonut, voi laskea helposti kahden käden sormilla.

Eikö olekin outoa...? Lankaholistin plussapuolelle on aina laskettava se, kun lanka vähenee. Siis negatiivinen onkin plussaa. Tässä piilee varmasti jokin syvällinen filosofinen ajatus, mutta en kyllä huomaa sitä kaikkien lankakerieni takaa... 

***

Siinäpä se.

Vuoden saldoon voitaneen laskea myös toteutumattomat suunnitelmat (öbaut sata), siivoamattomat pölykoirat (noin miljoona), turhaan tulostetut ohjeet, joita ei koskaan käytetä (sata? kaksi sataa? Kolme?), lasten kommentit "taasko sä neulot jotain?" (noin tuhat), aviomiehen kärsivät katseet lankahuoneen suuntaan (öh, kymmeniä...?) ja huomattavat syyllisyydentunteet ns. hukatusta työajasta (ainakin kerran päivässä...).

Toisaalta lasketaan varmasti mukaan myös onnistumisen tunteet (aika monta), lasten kiitolliset katseet ja kommentit uusista pipoista ja lapasista (aika monta, ainaskin pari...), hekumalliset hetket lankakaupoissa (niin netissä kuin IRL - monta!), mukavat tapaamiset kanssaneulojien kanssa (jee -monta!) ja muutenkin monenlaiset kehut ja imartelevat huomautukset (ai, sulla on uusi huivi - itse tehty?)...

Ei tämä nyt niin karseeta ollutkaan. Oikeastaan aika passeli vuosi. Suorastaan hyvä, jollei sentään täydellinen.