... sillä tänään oli SE päivä. Erittäin erikoinen ja tärkeä päivä. Kerrassaan upea, ainutlaatuinen ja mahtava päivä, jota en koskaan uskonut näkeväni. Uskoni kaikkeen hyvään saattaa tämän päivän ansiosta palautua kertarykäisyllä.

En pidä teitä kauempaa jännityksessä, vaan kerron, mikä teki tästä päivästä niin ainutlaatuisen: työmatkani kulkee Turunväylää pitkin. Joka työpäivän aamu lähden Espoon suuntaan ja joka työpäivän ilta (yleensä) suuntaan taas takaisin kotinurkkiin. Näin olen tehnyt jo vuosien ajan, ja vielä koskaan - siis koskaan - en ole työmatkaani ajanut kiroilematta edes kerran jotakuta tampiota kanssa-autoilijaa. Minähän olen itse muutenkin lähes täydellinen, joten ajotapanikin on sellainen (tämä on siis se perusolettamus, josta tässä tarinassa lähdetään liikkeelle). ;-)

Turunväylällä joutuu päivittäin kohtaamaan läheltä-piti -tilanteita, ja toisinaan ei pidä edes läheltä vaan mäjähtää kertakaikkiaan. Onnettomuudet ovat lähes jokapäiväinen näky. Turunväylällä viihtyvät hirvet, se on mutkainen ja vanha moottoritie, jossa tilannenopeus on kaiken A & O. Ja jokapäiväistä leipää ovat myös nämä tampiot, jotka ovat a) voittaneet ajokorttinsa arvonnasta tai ovat b) muuten vaan saaneet jostain keltaista nestettä sen harmaan mömmön tilalle, jota tavallisesti aivoiksi kutsutaan.

Ja juuri siksi tämä päivä oli outo ja ihana päivä: tänään kukaan ei roikkunut puskurissani ohituskaistalla. Kukaan ei vilkutellut minulle valoja päästäkseen ohi, vaikka minullakin on "sata lasissa" ja edessäni on ohituskaistalla samaa vauhtia etenevä autojono. Jokaiseen autoon oli päässyt epähuomiossa vilahtamaan vakiovarusteeksi vilkku, ja sen oli jokainen autoilijakin löytänyt hallintalaitteista. Kehä ykkösen ryhmittymiskaistalla jonotettiin kiltisti eikä kiilaajia juuri näkynyt. Yksikään linja-auto ei tunkenut jonoon suoraan eteeni, eikä minun tarvinnut kertaakaan painaa jarruja edes hieman normaalia raskaammin. Ja lopullisena helmenä tämän aamun ehdoton huippukohta: kun kehä ykkösellä ajaessani huomasin jokerilinjan bussin haluavan pois pysäkiltä (vilkku oli päällä, mutta bussi odotti kiltisti, että joku antaisi tilaa), hidastin ja annoin bussin mennä... ja kuski laittoi hetkeksi hätävilkut päälle kiittääkseen! Hyvä etten pyörtynyt!!!!

Joten jos olen tänään epätavallisen hyvällä tuulella, tietäkää, että päiväni on alkanut loistavasti. Antakaa minun nauttia tästä harvinaisesta onnesta hetki aivan rauhassa, sillä tiedän, että ilta tuo tullessaan kotiinmenoruuhkan ja normaaliautoilun ilot... ;-)