Huomaan päivitystahtini hiipuneen - luonnollisesti, sillä mitään uutta esiteltävääkään ei ole. Tai olisi, mutta kukaan ei ole kotona päivänvalon aikaa kuvaamassa tuotoksia. Hyvä että ehtii vähän neuloa iltasella, ja mennä sitten liian myöhään nukkumaan...

Postipoika on kantanut meille ahkerasti pieniä ja vähän isompiakin paketteja - viimeisin tuli eilen: reilut kahdeksan kerää Puroa toisen Räveltäjän stashista pelastettuina. Nyt alkaa ilmeisesti olla riittävästi lankaa jo tuohon peittoon. Nyt olen kuitenkin joutunut uudenlaisen dilemman eteen: minullahan on ollut jo ian ja kaiken kesken torkkupeitto Kuopukselle. Se on ollut kesken jo niin kauan, että olen alkanut tuumia sen olevan malliltaan liian lapsellinen. Niinpä olenkin nyt alkanut pohtia, josko sittenkin tekeillä oleva peitto päätyisi Kuopuksen hoteisiin ja se keskeneräinen (siis valmiiksi tehtynä) pääsisi sitten kummipojan isosiskolle, jolla ikää on selvästi vähemmän.

Itse asiassa, tämä kysymyshän on jollain oudolla tavalla ei nyt sentään moraalinen, mutta jotain sinnepäin... Tuo Kuopukselle aloitettu torkkupeittohan oli ihan oma ideani, jonka toteuttaminen viittä vaille valmiiksi kävi nopeasti ja suuren innostuksen vallassa. Ei idea vieläkään tunnu huonolta, mutta silti se tuntuisi nyt sopivan paremmin nuoremmalle lapselle. Ah ja voi! Todistelen itselleni, että on olemassa jokin altajuinen syy, miksi en ole saanut noita  palasia ommeltua yhteen (siis jokin muukin kuin hirvittävä kammoni ommella neulekappaleita käsin ja muuten vain luontainen laiskuuteni ja  taipumukseni jättää hommia keskeneräisiksi...), ja tämä syy kenties on juuri siinä, että olen jo alunperinkin kokenut mallin olevan hieman lapsellinen omalle neidilleni... Hohhoijaa... niin, jos tässä huushollissa ei ole ongelmia, niin niitä sitten luodaan.

Eiköhän tämäkin suuri filosofinen kysymys ratkea itsestään, kun otan järjen käteen ja lakkaan tunteilemasta. Mutta eikös vaan ole toisinaan tavattoman vaikeaa luopua alkuperäisestä suunnitelmasta, vaikka järki sitä puolustaisi ja vain heikot tunnesiteet saavat haraamaan vastaan?

Ten Stitch Twist -peittoni etenee kuitenkin koko ajan kuin juna. Kymmenen silmukan ainaoikein-kerrokset ovat koukuttavia. Ja Puro soljuu käsissä tosiaankin kuin virta - mikä Novitan kunniaksi tällä kertaa mainittakoon. Peitteen neulominen kun on aiheuttanut minussa hieman jälkijättöisen tarpeen ryhtyä hamstraamaan tuota lankaa, jota onneksi vielä löytyy joistakin kaupoistakin, eikä ainoastaan Räveltäjien varastoista. Ja kuukausimäärärahathan on vissiin kohta käytetty jo toukokuulle asti...

***

Neuleolympialaisia odotellessa hieman jääkiekkouutisia: Esikoinen kävi pelaamassa taas pari peliä kaksi vuotta vanhempien joukkueen tukena. Viime sunnuntaina kaatui Grani numeroin 7-1 - noista maaleista kolme oli Esikoisen tuotoksia (kypärätemppu siis, jepjep), ja eilen illalla hävisivät niukasti paikalliskamppailun LokVia vastaan 1-2 - ainoan maalin teki Esikoinen, joka ajoi yksin läpi ja maalasi tyylikkäästi. Taisi vain rakasta vihollista vastaan pelaaminen olla henkisesti liian kovaa joukkueelle, sillä vaikka ensimmäinen erä mentiin tasanollissa ja toisessa erässä Esikoinen teki tuon maalinsa, kolmas erä sitten meni aika tavalla penkin alle, ja lohjalaiset pääsivät ujuttamaan kiekon maaliin kahdesti, toisen kerran kyllä erittäin hyvällä tuurilla vain puoliltoista minuuttia ennen pelin päättymistä.

No, Esikoista hieman kyllä harmitti, mutta minkäs tuolle mahtoi. Huomenna on sitten vuorossa oman joukkueen peli Nummelassa, vastaan tulee muistaakseni HJK, ja minä jännitän peliä kuuluttajakopissa.