Seuraavaan postaukseeni lupasin kuvia, ja koska olen kotona tytön kanssa ja aurinkokin arasti pilkistelee jossain tuolla ulkona, kävin kamerani ja huivien kanssa pikaisella "photo-shootilla" ulkotiloissa. Ihanaa, kun tulee kevät!

1426393.jpg
Tässä uusin Pelagia-huivi. Huivin värit ja kuvauspaikka saivat minut kuitenkin muuttamaan mieltäni, joten tämän huivin nimi on kuitenkin Graniitti-huivi... Kaikki muut langat ovat puuvillaa paitsi tuo tumma harmaa. Sen koostumus on minulle arvoitus, sillä se on todellakin vanhaa, sitä löytyi pari pientä nyssykkää niiden lankojen seasta, jotka hain viime vuonna äitini varastoista pois. Muistan käyttäneeni sitä erääseen villapaitaan, joka oli varsinainen lankakooste monesta erilaisesta harmaasta langasta. Lanka on muodoltaan erikoista: siinä ilmeisesti puuvillainen lanka on kiedottu hohtavan harmaaseen ja ohueen "verkkoon", joka pitää lankaa koossa. Nyt tämäkin lanka on löytänyt lopulisen päätepisteensä...

1426394.jpg
Tämäkin voisi melkein olla Graniitti-huivi, mutta olkoon nyt vain Nina-huivi langan nimen mukaan. Tämä huivi venähti huuhtelussa ja pingotuksessa aikamoiseen kokoon: sivuilla on mittaa 1,5 metriä, yläreunan leveys on 2,2 metriä ja korkeus 1,05 metriä. Tästä tulee minulle aivan varmasti rakas käyttöhuivi, sillä huuhteluaine teki kerälle hieman kovalta tuntuneesta langasta ihanan pehmeää, melkein puuvillaisen tuntuista. Jos en tietäisi, että tässä on villaa, väittäisin melkein, että tämä on Samoksen tyyppistä koostumukseltaan.

1426395.jpg
Ja sitten: piece de resistance! Joku lukija saattaa muistaa, että ennen joulua jo yritin muuttaa kahta omistamaani Noro Kureyon-kerää huivimuotoon, siinä kuitenkaan onnistumatta. Jokin tuossa langassa on suorastaan pelottavaa, sillä tuntuu siltä, kuin sitä ei kertakaikkiaan voisi tuhlata ihan mihin tahansa malliin. Nuo kaksi kerääni ovat jo useaan kertaan päätyneet laatikostaan käsiini ja taas takaisin laatikkoon, sillä mikään malli ei ole puhutellut minua riittävästi.

Noh... pari iltaa sitten istuin taas tutkimassa Ravelryn aareaittaa ja siellä olevia huivimalleja, kun eteeni tupsahti "Sunday Market Scarf". Yksinkertaisuudessaan uskomattoman nerokasta! Tämä ei siis ole Clapotis, vaikka siltä saattaisi hetken näyttääkin, onhan idea sama eli nuo pudotetut silmukat. Ensin katsoin tuota huivia ja mietin, että millainenhan pitsimalli tuossa oikein onkaan, kunnes tajusin, että oikeasti  huivi on vieläkin yksinkertaisempi: ensimmäisellä kerroksella tehdään haluttuihin langanpudotuskohtiin ylimääräinen silmukka langankierrolla, neulotaan koko huivi sileää neuletta ja lopussa toiseksi viimeisellä kerroksella  pudotetaan nuo silmukat ja päätellään huivi neulomalla vielä yksi kerros. Aikamoinen homma oli Kureyonissa "repiä" nuo pudotetut silmukat koko huivin pituudelta auki, sillä langan rakenteesta johtuen silmukka ei karannut nätisti vaan jäi jatkuvasti kuiduistaan kiinni toisiin. Mutta kyllä kannatti aukoa nuo langanjuoksut. Sitten kiikutin koko komeuden huuhteluainekylpyyn, levittelin kauniisti auki sen suuremmin pingottelematta ja siinä se on! Olen rakastunut!

Tähän huiviin meni kaksi kerää eli 100 g Noro Kureyonin väriä 183. Silmukoita minulla oli alunperin 24 alkuperäisohjeesta poiketen (siinä huivi oli tehty Noro Cash Irohasta ja silmukoita oli 30), sillä pelkäsin huivin muuten jäävän liian lyhyeksi. Kolmella kerällä tulisi varmasti ihanan muhkea huivi! Nyt huivilla on pituutta 170 cm ja leveyttä n. 35 cm pahemmin venyttelemättä. Ja voi, että olenkin tyytyväinen! Päätin heti kokeilla tuota samaa huivimallia noihin virolaisiin villoihini sekä pariin kotimaiseen villalankaan, jotka ovat vain odotelleet sopivan mallin ilmestymistä. Tämä on juuri minulle sopiva malli: nopea, yksinkertainen, ja juuri siksi niin nerokkaan kaunis! (Jokohan hehkutin riittävästi...?) Ja itse asiassa - taidan ryhtyä heti neulomaan sitä seuraavaa, sillä huomenna on äitini syntymäpäivä, ja hän saattaisi itse asiassa tykätä tällaisesta huivista, jos sellainen lahjapaketista löytyisi... Siis toimeen!

Tässä muuten vielä yksi kuva jo aikaa sitten valmistuneesta huivista, josta minulla oli vain sisällä otettuja ja tylsiä kuvia:

1426396.jpg
Ulkona tämänkin huivin värit saavat aivan uutta hehkua... Tässä huivissa siis Patonsin Fiona-nimistä lankaa, jota olen ostanut eBaysta joskus, sekä itse Koolaidilla värjättyä ohutta kampavillaa (veljen naisystävältä saatua) yhdessä.

****
Ja loppuun perheen urheilu-uutiset: esikoinen meni eilen ensimmäistä kertaa kouluun, joten hän sai luvan myös mennä pelaamaan lätkää illalla. Minä lupasin hänet viedä hallille, ja tulla sitten kotiin tytön seuraksi, mutta esikoinen toivoi minun jäävän katsomaan matsia. Hieman jännitti, miten poika jaksaa, mutta jaksoihan hän, tosin kotiin tullessa hän valitteli väsymystään. Vastassa oli tällä kertaa Jäähonka ja heidän tuleva AA-joukkueensa, eli käsitykseni mukaan siis astetta "huonompi" joukkue kuin pojan Nups Wild, joka pyrkii tulevalle kaudelle pelaamaan AAA-porukkana. Olin aika yllättynyt siitä, että Jäähonka oli niinkin kesy, sillä aiemmin keväällä pojat pelasivat heitä vastaan sarjamatsin, jonka hävisivät 16-1. Ilmeisesti siinä silloisessa joukkueessa oli mukana vain kaikkein parhaat, sillä eilisiltana vastaan tulleen joukkueen Nupsin pojat löylyttivät rankoin luvuin 13-0. Esikoinenkin teki yhden maalin ja syötti toisen, joten myös henkilökohtainen tyytyväisyys oli taattu. Keskiviikkona on sitten vuorossa seuraava peli, ja silloin vastaan tulee Hyvinkään Ahmat.