Oikeasti pitäisi sekä huivittaa että huvittaa. Reissuhuiveja on vino pino odottamassa jatkoa, ja kesähuivivaihdon huiviakin voisi edes ajatella, ja ihan oikeasti laittaa jo koukulle tai puikoillekin... Mutta kun ei niin ei.

Pääsiäisajan neulesaldoksi muodostui kolme vauvannuttua Etiopiaan. Epäilen pahasti, että nuttusaldo muutenkin saattaa jäädä siihen. Onkos joku muu neulonut nuttuja ja lähettämässä niitä eteenpäin? Tuntuu turhalta laittaa kolmea nuttua yksinään menemään, kun ilmeisesti kilosen paketin lähettäminen olisi huomattavasti järkevämpää... Huikkaiskaahan kommenteissa, jos meikäläisen nutut mahtuisivat johonkin yhteislähetykseen mukaan...

Nyt puikoilla on taas vaihteeksi pipoa, mutta ei fanipipoja enää tähän vuodenaikaan, kiitosta vaan. Olimme eilen vanhempieni luona syömässä, ja vierailulla oli myös hyvin, hyvin kauan perheemme ystävinä ollut tuttavapariskunta. Neuloin taannoin reumasta kärsivälle rouvalle kämmekkäät, ja kun neuleistani tuli puhetta, hän kysyi varovasti, voisinko neuloa hänen lapsenlapsilleen (aika isoja poikia jo) pipot. Lupasin, tottakai. Molemmat pojat taitavat olla vanhempieni kummilapsiakin. Toivottavasti osaan tehdä nuoria miehiä miellyttävät, arvelin yrittää tuttua ja turvallista Turn a Square-mallia...

***

Pääsiäisenä tuli saatua osansa myös urheilusta. Sunnuntaina lähdin perheen miesten kanssa "hyvin levänneenä" (kotiuduin yöpalveluksesta kahden jälkeen ja nukkumaan menin kolmelta...) Raisioon Esikoisen harjoitusmatsia katsomaan. Kuopus halusi mennä isovanhemmille, ja sinne neiti sitten matkan varrella "pudotettiinkin". Matkaseuranamme oli myös yksi Esikoisen joukkuekavereista. Minä istuin suosiolla neulomassa, väsymystila oli sellaista luokkaa, että auton ajaminen olisi ollut suorastaan vastuutonta - onneksi neulominen sentään sujuu vähän väsyneempänäkin... Silmänisku

Paikalle piti tulla kolme kentällistä; totuus oli sitten ihan toista. Poikia ilmaantui paikalle kokonaista yhdeksän kappaletta + maalivahti, eli vajaat kaksi kentällistä. Ja TPS:n kanssa oli sovittu, että pelataan poikkeuksellisesti 3 x 20 min lentävillä vaihdoilla ensi kautta silmällä pitäen. Meidän automme takapenkki oli vain tyytyväinen, kun saisi kerrankin pelata... Huoh.

Peli oli vauhdikasta, joskin kuten maalivahdin isä pelin jälkeen huomautti, oikein harvinaisen siistiä peliä, kun ei tuomarien pillejä muuhun tarvittu kuin paitsioihin ja pitkiin kiekkoihin... Yhtäkään rangaistusta ei vihelletty, vaikka tarvetta olisi muutamaan kertaan ollutkin - onneksi peli kuitenkin tosiaan oli varsin siistiä.

NUPS otti näin vajaalla miehityksellään pahasti takkiin, kotijoukkue voitti 15-6, mutta poikia ei haitannut; kaikki olivat saaneet pelata kerrankin riittävästi... Esikoinen juhli pelin pistekuninkaana: hän syötti maaleista neljä ja teki itse ne loput kaksi.

Paluumatkalla, vatsat täynnä, takapenkki hiljeni varsin nopeasti, vaikka radiosta tulikin JYPin pelin selostus... kotiin ehdimme katsomaan kolmannen erän ja voi hyvänen aika, tänään on sitten vuorossa ensimmäinen ratkaisun paikka... Esikoinen oli sitä mieltä, ettei JYp saisi ratkaista pelejä Oulussa, vaan huipennus pitäisi säästää kotihalliin, mutta jos mestaruus tulee, eiköhän se kelpaa yhtä hyvin vieraistakin kotiin kannettuna... Nauru