Käsityöblokki on jälleen siirtynyt historiaan. Eilen illalla sain aikaiseksi purkaa tuon sliparin epämieluisan helman, joskin lanka oli niin tiukkaa purettavaa, että se on nyt melkein metrin pätkinä... onneksi lankaa on runsaasti jäljellä! Kohta menen poimimaan silmukat ja tikuttelen vielä tänään helmaresorin valmiiksi.

Juuri äsken valmistui myös uusi pipo. Eilen illalla selailin nettiä ja päätin, että on aika tehdä myös itselle uusi pipo. Koska tuo rajakarjalainen huivini on viihtynyt hyvin kaulassani ihan kaulaliinana näiden pakkasten aikoihin, kaivoin yhdestä laatikostani ainokaisen kerän Schoeller+Stahlin muistaakseni Fortissima Sockaa (en muista enää tarkasti, olen hukannut vyötteen aikoja sitten), jossa on samat värit kuin rajakarjalaisen huivin langoissa. Lankojen koostumus on toki erilainen, mutta koska minulla ei myöskään ole enää tuota huivilankaa, päätin, että sukkalanka toimii riittävän hyvin pipohommissakin. Mallin kehittelin omasta päästäni ja neuloin pipon kaksinkertaisella langalla. 100 g:n kerä on niin riittoisa, että lankaa on vielä jäljellä kenties lyhyiden kämmekkäiden tekoon. Sittenpähän on täysi setti: huivi, hattu ja kämmekkäät.

Esikoisen kännykkävyö ei sen sijaan ole edistynyt, sillä jotenkin virkkaaminen ei vain huvita, enkä usko, että I-cord toimisi niin leveänä.

Kovasti on mielessä suunnitelmia lankahamstereiden varalle. Lankaa on tullut taas rohmuttua, hyi minua, mutta tänäänkin osui eteen petroolisinistä woolia, joka tuntuu olevan joka paikasta pikkuhiljaa loppu. Ostin sitä 400 g, siitä jo varmaan saa aikaiseksi monenlaista mukavaa! En ole vielä saanut aikaiseksi edes punnita ja merkitä ylös noita vanhempieni luota kotiutuneita lankoja... tuntuu siltä, että vuodenvaihteen urakassa oli riittävästi hommaa vähäksi aikaa.

Nyt alkaa päivä huveta uhkaavasti ja täytyy ryhtyä muihin hommiin. Kuopus sain vanhempieni huushollista ylimääräiseksi jääneen kirjoituslipaston, joten täytyy hieman sisustaa hänen huonettaan uusiksi. Ja eikun hommiin!