Tarttui savon murre meikäläiseenkin hetkeksi, kun illalla hykertelin miehen kanssa Ylen Teemalta tullutta Juhani Ahon klassikkoa, Rautatietä. Pääosassa ihan lempparinäyttelijäni Leo Jokela sekä Anja Pohjola, ja vilahtipa siellä pienessä sivuosassa teatterikoululainen Sinikka Sokkakin... =) Ihanan lempeää, lepppoisaa ja inhimillinen pilke silmäkulmassa tehtyä kerrontaa. Kyllä joskus on osattu tehdä hykerryttävän hyvänmielen tarinaa, aina ei ole ahistanut niin pahasti kuin nykyään.

Eilinen ilta ei mennyt ihan niin kuin piti, sillä kotimatkalla Ikeaan poiketessa jäin ensin yllättäen vastaan tulleen entisen sihteerikollegani kanssa suustani kiinni parkkipaikalle, ja sitten asianmukaiset osastot kierrettyäni jämähdin löytönurkkaan. Siellä oli myynnissä Ikean omassa käytössä olleita toimistokalusteita sellaiseen hintaan, että oli pakko soittaa mies hätiin peräkärryn kanssa. Niin vain omistukseemme sitten siirtyi toimistokaappi ja isoiso kirjoituspöytä massiiviseen yhteishintaan 10 euroa! Näistä taitaa tulla esikoisen huoneen uudet kalusteet, ja ehkä jo jouluksikin!

Ilta oli sen verran energiaa kuluttava, että pää oli pyörällä vielä yhdentoista aikaan... Mutta nipistin kuitenkin itselleni käsityöhetken television ääressä, ja neuloin reippaasti isän kauluria sekä äidin tyynynpäällistä eteenpäin.

Tänä aamuna esikoinen herätteli lempeästi kaivautumalla kainaloon ja kysymällä, josko tietäisin mistä löytyisi tonttulakki pikkujouluja varten. Ei ollut minulla tietoa tonttulakista, eivätkä aivot muutenkaan aamutuimaan toimineet, joten marssin paituli päällä lankahuoneeseen ja surautin saumurilla molemmilla kersoille punaisesta fleecestä tonttulakin, laitoinpa vielä valkoisesta fleecestä reunukset ja pienet hapsutupsutkin. Vasta sitten pääsin omiin aamutoimiini, mutta onpahan nyt lapsilla tonttulakit...=)