Tuo otsikon säe on muisto lapsuudestani. Äitini osallistui aktiivisesti näytelmäkerhon toimintaan, ja minä olin usein mukana seuraamassa harjoituksia. En tiedä, kenen runosta on kyse, mutta se teki minuun suuren vaikutuksen - niskakarvani nousevat vieläkin hieman pystyyn, kun muistan, miltä runon esittäminen tuntui.

Otsikko on myös hyvä aasinsilta siihen, että tauti on tanssinut talvitiellään myös meille. Kuopus alkoi yskiä jo toissapäivänä, ja nyt hän makaa yli 39 asteen kuumeessa mamman ja papan hoidossa. Puhelimessa neiti oli hyvin surkea, kun aamulla soitin ja kysyin vointia. No, mamma ja pappa jaksavat paneutua häneen täysaikaisesti, telkkua saa katsoa ja löhötä mukavassa, moottoroidussa nojatuolissa. Herkkuja ja mehua tuodaan pyytämättäkin ja pappa lukee Harry Potteria ääneen kyllästymiseen asti. Eli asiat ovat huomattavasti paremmin kuin kotona... Silmänisku

Minullakin on ollut parina päivänä vähän lämpöä, mutta kunnon kuume minuun tuskin kolahtaa. Toivottavasti Esikoinen säästyy taudilta, hänelle sairastaminen on tuplaharmi, kun ei pääse sitten lätkäharjoituksiin eikä peleihin.

***

Yhden Nups-pipon olen saanut väännettyä lisää, tein sitä kuin Iisakin kirkkoa, sillä väliin tunki koko ajan kaikkea muuta: veljen aurinkokuntapipo ja kuopuksen pipoprojekti (johon sisältyy nyt jo yksi valmiiksi tehty ja heti purettu pipo sekä yksi piponalku, jonka purin puolivälissä matkaa - ei nyt vaan onnaa!). Kun ei tuo kuopuksen pipo ottanut syntyäkseen, päätin neuloa odottelemassa olleen pipon valmiiksi, ja sitten pitikin ottaa jo puikoille pipo, jonka esikoinen haluaa antaa lätkäjoukkueen kaverille synttärilahjaksi... ööh, huomenna... Pipoa on valmiina noin kolmasosa.

Mieleni tekisi jo tehdä jotain ihan muuta välillä, mutta onhan tässä nyt otettava Pääasioiden loppukiri - tuolla viimeisimmällä nups-pipolla sekä synttäripipolla pääsen tammikuun saldossa jo 19 pipoon - harmittaa kyllä sitten, jos jää tiusta yksi uupumaan!Kieli ulkona 

***

Eilen kävin Valintatalossa ruokaostoksilla. Arvaatteko, mitä tapahtui??? Sain sentään hillittyä itseni ja ostin VAIN yhden kerän väriään, eli vadelmanpunaista, heleänsinistä ja keväänvihreää seiskaveikkaa muutti meille... Oikeasti haluaisin kovasti vielä noita kevään uusia Jättiraitoja, sillä kun helmikuu ja lankahamsterius alkaa, yritän pitää ostolakkoa yllä niin pitkään kuin sielu sietää - viime vuonna taisin jaksaa pitkälle huhtikuulle asti.