Otsikosta voitte päätellä kaksi asiaa: a) tukka on nyt hyvin, ja b) kaikki ei ehkä kuitenkaan ole hyvin. Ei, ei mikään ole oikeasti, tosissaan vinossa, olen vain tavattoman väsynyt. Juuri kun ehdin ajatella tuossa viikko, kaksi sitten, että elämä on kerrankin oikeastaan aika hyvin hallussa, niin ei. Jostain olen ehtinyt taas haalia itselleni miljoona ja yksi asiaa, ja lisää pukkaa ovista ja ikkunoista.

Eilen lähdin kotoa aamukahdeksan tienoissa, ja palasin iltakymmenen jälkeen. Väliin mahtui työpäivä, lankakauppa, kampaajakäynti, vanhempainyhdistyksen vuosikokous ja arpajaispalkintojen selvittelytuokio. En ehtinyt kotiin laittamaan lapsia nukkumaan, asia, joka aina jää minua kalvamaan. Niin kuin nytkin. Vaikka monesti olen lapsiini hermostunut, niin mikään ei voita sitä illan viimeistä hellittelytuokiota, kun vedän peittoja ylemmäs, rapsuttelen selkää, silitän poskea ja hiuksia ja kuiskaa vielä hyvää yötä. Eilenkin kävin lasten huoneissa silittämässä hiukset ja laittamassa palamaan jääneet lukuvalot pois. Ihania lapsia, varsinkin kun nukkuvat... ;-)

Lähdin eilen töistä hyvissä ajoin ehtiäkseni kerrankin kampaajalle ajoissa - inhoan sitä, että myöhästyn tuommoisista - mutta olinkin liian hyvissä ajoin... Matka vei ainoan paikallisen kangas- ja lankakaupan ohi, ja jotenkin vain en sitten ajanutkaan ohi. Mazda kääntyi kaupan pihaan ja se oli sitten vientiä. Kaupan tarjouskorista rohmusin kitinväristä Bamboo Blendiä (vai Blend Bamboota, en muista) kuusi kerää á 2 euroa/kerä ja tavallisenhintaisiakin lankoja, ruskeaa Maijaa pari kerää ja mustaa Mandarin Petitiä pari kerää. No, ei siis kovin kummoisia, mutta taas tuli lisää lankaa!!!

Kampaajallekin kerkesin ajoissa, kauanhan ei meikäläisellä yleensä lankaostoksiin mene, ja siellä melkein nukahdin tuoliin, niin uupunut jotenkin olin. Kampaajatyttönen teki työnsä jälleen kerran hyvin, nyt on hiukset ojennuksessa ja punaiset räiskyvät taas kunnolla... =)

Vanhempainyhdistyksen vuosikokous sujui oletetusti: paikalle saapui niukasti porukkaa, minut valittiin uudeksi puheenjohtajaksi ja saimme - onneksi  - kaksi uutta jäsentä hallitukseenkin. Kovasti suunnittelimme syksyn rientoja ja pitkästä aikaa tuntui taas siltä, että onhan tässä järkeä.

Kokouksesta singahdin vielä hakemaan entisen naapurini paikallisesta automarketista, vein hänet kotiin ja yhdessä sortteerasimme valtavan kasan arpajaisvoittoja ensi viikonlopun arpajaisia varten. Onneksi älysin katsoa kelloa kun homma tuli valmiiksi, se oli jo varttia vaille kymmenen siinä vaiheessa, joten vetäisin takin niskaani ja huristelin kotiin.

Vaikka väsytti, en malttanut mennä nukkumaan - perusvirhe, joka tulee tehtyä melkein joka ilta nykyään. Istuin siis vielä aikani telkkarin edessä ja purin - vaihteeksi - kokeiluhuiviani. Tuosta ei taida valmista tullakaan, ei tällä menolla. Tänään illalla aion aloittaa neulehuivin, on pakko saada pientä vaihtelua virkkaamiseen, sillä virkkaan nykyään jo unissanikin, ja se on sentään jo pikkusen liikaa!