tuskin niitä tarvitaan..." *hyräilee* työaamu on ollut kohtuuttoman vauhdikas, koko viikosta ja seuraavasta ja sitäkin seuraavasta uhkaa tulla ihan samanlaista, mutta varastan silti aikaa ja postaan jotain pientä aivotonta turinaa, että saan viimeisimmän työrupeaman edes hetkeksi pois aivoistani. Työpöydästäni loppui ulottuvuudet, kun levällään on yhtaikaa noin neljän projektin kansiot. Miksiköhän siirryin pois sihteerihommista?? Ai niin, se oli siksi, että saisin joskus keskittyä tekemään yhtä asiaa kerrallaan...

No anyway... pesukoneemme on nyt siis korjattu. Siis se ylikuumeneminen. Peuskoneen luukku, joka on ollut ikimuistoisista ajoista vähän renkka, on sitä edelleen, mutta ei hätää. Korjaaja tilaa uuden osan ja tulee jossain välissä korjaamaan sen ja vilkaisee samalla noin niinkuin jälkihoitona, että pelaahan se kone tuon eilisen valohoidon jälkeen. Valohoidon siksi, että aviosiippa sanoi hieman sarkastiseen sävyyn illalla, ettei se korjaaja kyllä juuri muuta tehnyt, kuin antanut valohoitoa. En piittaa, pääasia, että mylly pyörii. Pesuhuoneessa kuivuu parhaillaan kolme koneellista pyykkiä. Ripustelin sitä toista kuivumaan, ja johduin kysymään mieheltä - joka siis täysin vastoin normaaleja tapojaan oli ne pyykit koneeseen tunkenut - että laitoitko huuhteluainetta. Vastauksena oli tuokion hiljaisuus ja "no en...". Keskustelua olisi tietysti voinut jatkaa hyvinkin rakentavassa tai sitten ei lainkaan rakentavassa hengessä, mutta taisin olla vähän väsy tehtyäni kymmentuntisen työpäivän, että tyydyin olemaan rakentavasti ihan hiljaa. Mielessä kyllä vilahti, että eikö oikeasti pesuainetta kaapista ottaessaan mies edes hiljaa mielessään kysy itseltään, että miksi kaapissa on kolme erilaista huuhteluainepulloa aivan pesuainelootan kanssa ripirinnan, jos niitä ei sitten ole käyttöön tarkoitettu? No, eläköön se pieni sukupuolten välinen ero...

Olin eilen kotona seitsemän tienoissa, ja sen jälkeen lähinnä laskin lapsille kylpyvesiä - juu, kylpyammeen ihanuus on taas keksitty uudestaan - ja ripustin pyykkiä. Jossain vaiheessa kerkesin postaamaan tuosta kivasta SNY-paketistani ja jopa istuutua takamuksilleni tv:n eteen. Vähän aikaa virkkasin tekeillä olevaa vaaleansinistä poppanavirkkausta, josta en ole aivan varmaksi vielä päättänyt, että tuleeko siitä a) pitkä pannunalunen vai b) vessan matto tai peräti c) pesuhuoneeseen kylppärimatto. Poppanaa on sikakivaa virkata, mutta kun ensimmäinen kiekko lopahti, koin väsymykseni olevan sitä luokkaa, etten jaksanut hakea uutta kiekkoa ja ryhtyä ompelemaan kuteen päitä siististi yhteen. Niin, tuo poppanahan on sitä viimesunnuntaista Forssan kirpparilöytöä, ja varokoot paikalliset käsityökaupat, kunhan pääsen niiden poppanakiekkojen kimppuun - olen aivan rakastunut tähän minulle entuudestaan tuntemattomaan matskuun!

Yritin myös tosissani etsiä varastoistani puhtaanvalkoista, kummitytön kaulaliinaksi soveltuvaa lankaa, mutta kun en sitä löytänyt (tai siis löysin yhden kerän valkoista seiskaveikkaa, mutta siitä ei parimetristä kaulaliinaa saa aikaiseksi ja löysin vaikka ja kuinka luonnonvalkoista lankaa, mutta kun se ei nyt sitten käy) enkä siis jaksanut jatkaa poppanavirkkausta, valitsin korvaavaksi toiminnoksi jo puolitoista vuotta laatikossa lojuneen virolaisen villavyyhden kerimisen. Ajankohdan huomioonottaen ratkaisu ei ollut kovin fiksu, sillä varttitunnin työksi olettamani puuhan kestikin pitkälti toista tuntia, kun lanka sitten meni ihan vähän sotkuun... *huoks* Lisäksi kulutin aikaa netissä löytääkseni jonkin kivan mallin tuohon kaulaliinaan, ja luulenpa sellaisen löytäneeni. Tänään on siis joko aika kipaista netti- tai ihan oikeaan lankakauppaan. Olisikohan aika testata Tapion kaupan toimivuus??? Tai sitten suunnata auton nokka työpäivän päätteeksi tuonne Tapiolan suuntaan...