Vielä on tämä ja huominen aikaa lisätä saldoa, joka alkaa omalla kohdallani olla aika huima. Ei ole pahemmin tehnyt mieli lankaa edes ostaakaan, suurimmat houkutukset kun tulevat eteen tuolla netissä ja Ravelryssä, jossa olisi niin helppoa ja mukavaa keventää jonkun toisen stashia, mutta olen ollut lujana. Kaikkea kun on riittävästi.

Sitkeä flunssa on pitänyt minut kotona loppuviikon. Tiistaiaamuna kävin työterveyslekurissa, kun epäilin poskiontelotulehdukseni vielä kiukuttelevan, mutta ei siellä enää mitään ollut. Lääkäri määräsi antihistamiinia ja nenäsuihkeita. Tiistai-iltana kotona ollessani sitten nenä alkoi tukkeutua, aivastutti ja kurkku kipeytyi. Keskiviikkoaamuna olin aivan tukossa, onneksi oli lomapäiväksi sovittu se, mutta piti lähteä perheen kanssa Heurekaan. No, eipä menty, lähtivät vain isäntä ja Kuopus keskenään, sillä Esikoinenkin sairasti. Tauti jatkui torstainakin ja perjantaina ajoin sitten taas työterveyslekurille ja sieltä taas takaisin kotiin (80 km) sairaslomalapun kanssa. Olenko muuten maininnut, että työnantaja vaihtoi palveluntarjoajaa, ja vaikka palvelut ovatkin ihan jees, niin lähin palvelupiste on työpaikan vieressä? Ei kauheasti kipeänä huvittaisi ajaa moisia matkoja, aiemmin kun palvelutarjoaja oli omalla kylälläkin. No, se siitä.

Flunssan ainoa hyvä puoli on ollut se, että kun ei ole muuta voinut tehdä kuin lojua puoli-istuvassa asennossa sohvalla tai sängyssä, on virkkuukoukku tai neulepuikot heiluneet iloisesti:

Virkkasin sitten toisenkin peiton, tällä kertaa pienemmän, ja tämä oikeasti päätyikin autoon. Kokoa on sellaiset 65 x 85 cm, ja mukavasti se polvia lämmittikin jo perjantaina lääkärille ajellessani. Lankoina Novitan Ainoa, Florica ja antiikkista Samarkand-boucleeta, Hjertegarnin Need Soft Tweediä ja jotain ikuisesti nimettömäksi jäänyttä sukkalankaa (hukkasin vyötteen jo aikapäiviä sitten). Painoa on 325 g. Värit tuovat mukavasti mieleeni vanhan kouluni: sen seinät olivat harmaat ja koulun lipun värit oranssi ja valkoinen. Mahtoiko tuo väriyhdistelmä noustakin jostain syvältä alitajuntani kätköistä???

Sillä Heureka-reissulla olivat poikenneet sitten myös Jumbossa, ja jonnekin sinne isäntä oli hukannut tammikuussa hänelle neulomani pipon. Sainpahan siis syyn tarveneulontaan. Ensin neuloin yhden pipon samalla mallilla kuin edellisessä postauksessa ollut oma piponi:

Tämä ei kuitenkaan oikein isännälle kelvannut, oli liian ohut hänen makuunsa. En tuosta pahastunut, vaan neuloin sitten samanlaisen kuin se hukattu, vaihdoin vain siniharmaan tummansiniseksi:

Lankoina siis seiskaveikka hiekanruskeana ja tummansinisenä - tämä on sitä Oi villasukka!-nimellä kulkevaa sävyä, jota oli myynnissä ainakin Prismassa viime syksynä. Tämä sitten kelpasi isännälle - hän tykkää siitä, että tämä on aika tiivis ja lähes kaksinkertainen, kun toinen lanka kulkee kirjoneuleessa siellä työn nurjalla puolella. Pääasia, että pää pysyy lämpöisenä. Näihin kahteen pipoon käytin siis samoja lankoja, ja yhteensä niihin meni lankaa 110 g.

Perjantaina lääkäristä päästyäni vetelehdin hetken Sellossa, ja sieltä Anttilasta löytyi oikeanhintaiset (5 e/kpl) ja sopivan väriset tyynyt makuuhuoneeseen. Turkoosinvärinen läikesametti on toki kaunista, mutta vähän tylsää yksinään, joten päätin tuunailla tyynyistä enemmän itseni näköisiä. Tyynyjä on neljä, ja tässä on kaksi ensimmäistä tuunattua:

Ensimmäiseen tyynyyn virkkasin Sugar'n Creamista tuollaiset isot peittoneliöt, tämän nimi on muistaakseni Perhosneliö. Lanka on tuollaista itsekseen raidoittuvaa, mutta ympyränä virkatessa raidoitus ei juuri näy. Sävyt kyllä ovat minusta herkulliset. Neliöt on virkattu kiinni toisiinsa Novitan turkoosilla Tennesseellä lyhyillä ketjusilmukkaketjuilla. Sain tähän kulumaan kaikki kolme kerää Sugar'n Creamia, jota minulla tuota väriä oli (taisivat muuten olla parin vuoden takaisin jenkkireissumme tuomisia...) ja vielä 20 g Tennesseetä, yhteensä 190 g.

Ja tällainen tuli toisen tyynyn tuunauksesta, tosin tänä aamuna vedin jo tuon neliöviritelmän vähän vinoon, se näyttää sillä tavalla paremmalta. Voi olla, että vielä siirrän sen suoraankin ja lisään tähän jotain kiinnitystä sivuille, mutta se jää nähtäväksi. Lankoina on Hjertegarnin Soonia, Novitan Samos Lollipopia ja Isoveljeä. Löysin alennusmyynnistä yhden kerän petroolia Isoveljeä, ja se on nyt sitten tässä. Kukkaneliön malli on Melody Griffithin kirjasta, jolla on järkyttävä nimi - se on suomennettukin - ja jatkoin sitä muutamalla lisäkerroksella, että sain tästä tarpeeksi suuren tyynyn päälle. Tähän meni lankaa 125 g.

Laskeskelin mielessäni, että näillä töillä hilpaisin helmikuun langankulutuksessa jo yli viiden kilon rajapyykin. Näin ahkera en kyllä vähään aikaan muista olleeni, ja kerrankin langankulutus jopa näkyy varastossani - yksi paksulankalaatikko on puoliksi tyhjennyt ja parissa muussakin jo poistuma on selvästi näkyvissä.

Kevään projekteiksi olen ajatellut ottaa päiväpeittojen virkkaamisen lasten sänkyihin. Siinä riittäisi puuhaa pitkäksi aikaa ja saisi lankaakin kulumaan mukavasti. Tätyyy vielä vähän haudutella ajatusta ja kysyä, mitä mieltä lapset ovat. Isoäidinraidat sopisivat sellaisiin töihin hyvin, ja niihin voisi käyttää Samos-laatikon sisältöä (viime kesän Menita-alennusmyyni toi siihen vähän turhankin paljon uutta kulutettavaa...).

Mutta nyt taas virkkaamaan, vielä on kaksi tyynyä tuunattavana ja käytännössä vain enää tämä päivä aikaa.