Otsikolla tahdon sanoa, että pipokuumeilun aika alkaa olla ohi. Laskin tänä aamuna pikaisesti, että reilut 20 pipoa on valmistunut tässä muutaman viikon aikana, jos ei mukaan siis lasketa noita BabyBorn -pipoja lainkaan. Ja niistä puheen ollen, settejä on valmistumassa neljäs, mutta tässä kuvaa siitä toisena valmistuneesta:

Lankana itse Koolaidilla värjättyä nimetöntä kirppislankaa ja vaaleankeltaista Woolia hippunen. Painoa koko setillä 28 g. Hymypoika on aivan verrattoman hyvä malli, ei valita eikä kiukuttele yhtään...

Pipoista oli pakko siirtyä hetkeksi tekemään kahta samanlaista kappaletta so. neulomaan lapasia. Esikoinenhan ilmoitti haluavansa lovikkaat. Tummansiniset. Ja ne koristenauhat silleen kivasti siihen ranteeseen ja palmikot roikkumaan.

Eläessäni en ole yksiäkään lovikkaita tehnyt, mutta kun kerran pyydetään (komennetaan) tekemään, niin äitihän hyppää. Hakee lankaa. Neuloo. Tekee. Ilomielin!

Kuva on ihan törkeän huono, kun se on napattu keskellä viime yötä. Aamulla tyrkkäsin valmiit lapaset pojalle, hän veti ne käsiinsä, tarkasteli hetken ja sanoi Kiitos. Ja laittoi ne kouluun lähtiessään päälle. Äidin sydän ihan sulaa tällaisen ylitsevuotavaisen kiitollisuuden edessä...

Lankana on Naturgarn no 1, Tapiolta olen tainnut tämän tummansinisen hankkia, puikot 5 mm ja peukuissa 4,5 mm, ja koristenauhat vyötteettömistä lahjoituslangoista tehdyt, luultavasti vanhaa Floricaa. Luulisin. Lankaa kului lapasiin 62 g.

Arvaatteko tarinan lopun? Eteisessä, kouluun lähtöön valmistautuessaan Kuopus näki uudet lapaset ja sanoi - Teetkö äiti mulle kans?!

Sulkeudun suosioonne, ensi viikolla kenties esitteluvuorossa seuraavat lovikkaat.