... lokakuun luonteelle sopivan harmaana ja masentavana. Edessä oleva työviikko ei juuri ilahduta, töitä on tarjolla stressiksi asti, palkkapäivä vasta kovan onnen perjantaina ja koko viikon illoiksi tiedossa jotain harrastetta, omaa tai perheen tekemistä. Mutta, mutta... kärttyisästä luonteestani huolimatta haluan löytää kultareunan tästäkin harmaasta pilvestä - minulla on kuitenkin työpaikka, on perhe ja koti, johon tulla, harrastuksia ja monenlaista sekä sielua että ruumista tyydyttävää tekemistä. Siispä rutinat vähemmälle tällä kertaa ja 20 sekunnin meditointi, jonka aikana voin muistaa kaiken sen, josta voin olla tyytyväinen. ...hetki... Noin!

Painonhallinnan väliaikatiedoitteita: vaikka Tallinnan reissulla ruoka maistui, oli vanhan kaupungin mukulakivikaduilla ilmeisesti tasapainottava vaikutus, eli edes laivan buffet-illallinen ei ole saanut minua nyrjähtämään pahasti kohtuuden kultaiselta polulta. Huomenna on seuraava ryhmän kokoontuminen, jossa vaaka kertonee lahjomattomat lukemansa. Askelmittari on ollut uskollinen seuralaiseni kohta jo viikon ajan, tosin suurin energiankulutus saattaa syntyä siitä, kun mittarin toimimattomuuteen tuskastuneena sitä siirtelee edestakaisin housunkauluksesta taskunreunaan ja takaisin, ja välillä ilman mitään ilmeistä vaikutusta. Tallinnan reissupäivänä mittariin kertyi askeleita 6000 ja rapiat päälle, se on tähänastinen ennätys ja vielä kaukana tavoitteesta: 10000-15000 askelta pitäisi päivään saada, jos mielii sen avulla painoa pudottaa ja kuntoa kohottaa.

Esikoisella oli ollut lätkämatsi lauantaina. Vastassa oli ollut Jäähonka Espoosta, jotka ovat ilmeisen tehovalmennettuja lapsia jo tässä vaiheessa. Tuloksena oli siis rökäletappio (7-2 ja 14-2), kuten odotettavissa olikin. Esikoinen murehti asiaa jo etukäteen, mutta lohduttelin ja tsemppasin häntä toteamalla, että ylivoimaisiakin vastustajia vastaan pelatessa on vain tehtävä parhaansa, ja vaikka siitä huolimatta häviää, ei kukaan voi siitä moittia. Aina, kun tietää yrittäneensä tosissaan ja tehneensä parhaansa, voi olla suoritukseensa tyytyväinen. Esikoinen sitten olikin tehnyt tosissaan töitä ja saanut siitä myös valmentajilta positiivista palautetta, ja olipa hän onnistunut yhden maalinkin tekemään, joten viikonlopun saldo ei hänen kohdallaan ollut lainkaan huono.

Eilinen päivä kului pitkälti tietalkoissa. Raivasimme porukalla tienvarsia puhtaiksi näkemistä haittaavasta kasvillisuudesta sekä poistimme jonkin verran matalalla tien yli roikkuvia oksia jne. Olin kuopuksen kanssa mukana hommissa reilun tunnin ja lähdin sitten keittelemään kahvia talkooväelle. Aviosiippa on tienhoitokunnan puheenjohtaja, joten tällaiset hommat lankeavat sitten meidän huushollimme harteille. Reilun kahden tunnin uurastuksen jälkeen olohuoneessamme sitten istuskelikin "keiton" ja kahvin ääressä sekalainen sakki tienvarren isäntiä; yksikään emäntä ei näihin talkoihin eksynyt. Isännät viihtyivätkin sitten siihen malliin, että turinointiin vierähti liki tunti enemmän kuin töihin...

kun talkooporukka sitten viimeinkin oli saatu kohti omia koteja, pääsin viimeinkin sohvalle käsitöiden pariin. Perjantai-iltana olin aloitellut itselleni kämmekkäitä musta-harmaa-raidallisesta seiskaveikasta, ja illan mittaan sainkin kämmekkäät valmiiksi. Välillä pidin taukoa neulomisesta ja kävin koneella lataamassa kuvia IhanItseen ja tänne blogiinkin, tuolla sivupalkissa on omat sivut nyt mm. tänä vuonna valmistuneille käsitöille, vaikka ihan kaikkia en sinne jaksanut lykätä eikä minulla kaikista ole kuvaakaan... Ja toinen uusi sivu siellä esittelee KoolAidilla värjättyjä lankoja. Tuolle sivulle tulee varmaan pikapuoliin täydennystä, kunhan tosissani pääsen kokeilemaan isoveljen tuomisia.