Edellisessä osassa jäimme varsin jännittävään kohtaan, jossa juuri olin esitellyt esteettisesti komean otoksen ensimmäisestä lomakäsityöstäni... *poistuu hetkeksi takavasemmalle miettimään, mitä olikaan sanomassa...* Niin, siis ensimmäinen viikonloppu mökillä sujui rauhallisesti anoppia, appea sekä lankomiestä ja tämän perhettä moikkaillessa sekä viimeistellessä mustaa virkattua kolmiohuivia. Tosin huivi jäi odottamaan päättelyinspiraatiota hetkeksi, kun otin työn alle todellisen joka kodin tarve-esineen eli vessapaperin säilytys... öh, telineen?

750014.jpg

Tyypilliseen tapaani tein telineestä hieman liian pitkän kahta rullaa varten mutten riittävän pitkää kolmen rullan säilytykseen. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisin toki voinut esim. mitata rullan ympärysmitan ja siitä ottaa osviittaa... mutta what the heck, siinähän on ja palvelee jo huussissa varsinaisessa tehtävässään. Lankoina tässä on mistäliejääneitä puuvillalankojen jämiä, ja periaatteena on ollut virkata aina yksi väri loppuun tai ainakin melkein loppuun, joten raidoissa ei ole mitään symmetriaa. Täytynee tehdä tällaisia ainakin yksi ihan kotinurkkiinkin, mutta siihen taidan yrittää saada jotain esteettistäkin edustavuutta... =)

Sunnuntai-iltana myöhään tajusin, että ei ole sopivaa matkakäsityötä Tampesterin reissua varten, joten otin esiin langat ja aloin neuloa Ullan ohjeella Crann Bethadh-huivia. Alussa oli jotain häikkää, sillä joko aivoni kieltäytyivät toimimasta tai sitten ohjeessa oli virhe, mutta pääsin yli alkuvaikeuksista ja maanantaiaamuna autossa matkalla Suomen Manchesteriin huivi edistyi jo ihan kivasti.

Manseen olimme siis matkalla perinteisen Särkänniemi-reissun (sellainen on tehty jo kerran aiemmin...) merkeissä. Luvattu mikä luvattu lapsille, mutta sää ei meitä suosinut. Onneksi olimme varautuneet tällaiseen mahdollisuuteen ja yövyimme hotellissa, joten jätimme suosiolla maanantain museoilupäiväksi, ja menimme Särkänniemeen vasta tiistaina.

Maanantaina seikkailimme siis Vapriikissa. Esikoinen halusi ehdottomasti jääkiekkomuseoon, samoin aviosiippa, ja me naiset tyydyimme keskittymään painokankaisiin ja kenkiin... Kiersimme toki myös polkupyöränäyttelyn sekä tämän kesän Kiina-näyttelyt. Innostuin myös ostamaan itselleni hupaisan punaisella tähdellä ja kirjoitusmerkeillä somistetun khakivihreän olkalaukun (luulen, että kirjoitusmerkeissä sanotaan, että eläköön puhemies Mao tuhansia vuosia...), joka tulikin tarpeeseen Särkänniemessä. Kuopuksen kanssa ihailimme painokankaita ja minä bongasin monta tuttua, ja yhden tutun bongasi myös Kuopus - kangas oli juuri sillä hetkellä hänen vuoteessaan aluslankanana... =)

Vilkaisimme myös ohimennen Poko Recordsin 30-vuotisjuhlanäyttelyn ja keskityimme erityisesti kenkiin. Kuopus teki tietokoneella kenkiä ja minä naureskelin itsekseni erityisesti 70- ja 80-lukujen kenkiä - aika monia tuttuja oli joukossa. Ja toki Kuopus bongasi myös tuttuakin tutummat Kuomat uusimpien kenkien joukosta.

Jotta päivä ei olisi ihan mennyt kulttuurin puolelle, lähdimme myös käymään Lempäälän Ideaparkissa. Sinne päästyämme kaatosade saartoi meidät ostoksille joksikin aikaa... Esikoinen sai uudet lätkähanskat, kuopus uudet lenkkarit sekä rullaluistelusuojukset ja me vanhemmat - no, minä taisin ostaa pari kerää lankaa ja uuden virkkuukoukun... =) Mutta onpahan ostoskeskus, ei juuri muuta voi sanoa.

Tiistaina suuntasimme heti klo 11 Särkänniemeen. Kävimme ensin akvaariossa ja Näsinneulassa, ja kun laitteet avautuivat klo 12, alkoi varsinainen riemu. Meillä vanhemmillakin oli rannekkeet, mutta ei niistä juuri iloa ollut, sillä vankasti keski-ikäisinä meiltä jäi kyllä väliin kaikki vatkaimet... Lapset sen sijaan nauttivat koko rahan edestä, tosin hyvin pian alkoi olla jonoa joka paikkaan, ja siinähän sitä aikaa sitten kuluu. Okei, myönnetään, aviosiipan kanssa kävimme siinä ainoassa vuoristoradassa, jossa ei mennä missään vaiheessa pää alaspäin (ihan hirveä laite!) sekä kaksi kertaa Tukkijoella (kyllä kastuttiin, kiitos kysymästä!). Myös ns. kummitusjunassa poikkesimme, Koskenlaskussa ja aviosiippa myös keinukarusellissa, mutta muuten lapset saivatkin hurjastella keskenään.

Välillä syötiin pizzaa, kulutettiin rahaa peleihin, otettiin tatuoinnit... (oikealta vasemmalle: Pelagia-täti, Esikoinen ja Kuopus)

749980.jpg

ja käytiin Planetaariossa ihmettelemässä mustien aukkojen syntymää. Aviosiipan kanssa totesimme, että Linnanmäki kyllä sopii meille keski-ikäisille vähän paremmin, siellä kun kaikki laitteet eivät vaadi moitteetonta tasapainoelimen hallintaa...

Särkänniemestä pääsimme pois seitsemän aikoihin iltasella, ja siinä vaiheessa halusimme kaikki vain takaisin mökille, joten näkemättä jäi Kaj Stenvallin Ankkanäyttely, joka oli (pentele!) maanantaina kiinni! Käsittämätöntä toimintaa!

Särkänniemessä, Vapriikissa ja Ideaparkissa kirmailu vihastutti vasemman polveni siihen malliin, että muutama seuraava päivä meni kankeasti kävellen - nivelrikko polvessa kun äityi turvottamaan polvea ikävästi. Mutta sehän olikin hyvä syy istuskella vähän enemmän sisätiloissa tekemässä käsitöitä... =) Tosin yhtä hyvä syy oli myös lähes taukoamaton sade.

750060.jpg750077.jpg

Väänsin sitten uuden sohvatyynynpäällisen mökkisohvalle lukuisista kelta-puna-oranssi-pinkki-lila -sävyisistä tennessee-jämistäni. Toisena säikeenä oli vaaleankeltainen Kotiväki Soft, ja tuollainen väripilkku siitä tuli. Tosin päällinen oli sitten liian kapea olemassaolevien tyynyjen peitoksi, mutta sitähän varten alennusmyynnit ovat! Ostin siis uuden tyynyn tuon päällisen sisään, ja kun kerran kaupassa olin, muutaman kerän alennettua Tennesseetä lisää... No, se siitä.

Sen viikon perjantaina Esikoisen lätkäjoukkuekaveri tuli isänsä kanssa meille pistäytymään, olivat Lievestuoreella Carting-kisoissa, ja se taisikin sitten olla Esikoisen mielestä sen viikon kohokohta, jos ei sitten Särkänniemeä lasketa mukaan. Minä jätin käsityöt hetkeksi rauhaan, mutta pian oli pakko taas kaivaa lankaa ja virkkuukoukku esiin ja koukutella pieni Babushka-huivi, kun tajusin jättäneeni kaikki päähineeni kotiin:

750108.jpg

Lanka on hyvin tummaa sinistä Alabamaa, jokin vanha yksinäinen kerä sekalaisten puuvillalankojen muovikassistani. Tähän melkein upposikin se yksinäinen kerä.

Aviosiipan päivät kuluivat aika tarkkaan uuden nukkuma-aitan viimeistelyssä, joten minäkin kannoin korteni kekoon: virkkasin aitan ikkunoihin koristeiksi pari pientä kapan retaletta vanhasta Butterflysta, mutta tajusin sitten, ettei minulla oikein ollut valmiutta pingotukseen mökillä, joten verhot pääsevät aitan ikkunoihin sitten joskus...

750098.jpg

Tuo kerä oli jäänyt, kun nelisen vuotta sitten virkkasin kolmiohuivin lankomiehen häihin, ja oli aikakin sen jo päästä johonkin muuhun olomuotoon. Saa nähdä, pääsevätkö nämä koskaan aittaan vai jäävätkö jonnekin kotinurkkiin - no, saahan sitä virkata tai neuloa uudet kapat mökillekin!

Uusi aitta otettiin juhlallisesti käyttöön, kutsuimme aviosiipan lähistöllä asuvan suvun meille "rantaan" syömään ja istuskelemaan iltaa. Aviosiipan vanhan opiskelukaveri sattui soittelemaan matkallaan kotiin Äänekoskelle, joten iltaseurue lisääntyi yhdellä hengellä. Aviosiippa rakenteli pihaan hienon nuotiopaikan, ja keräännyimme sitten elävän tulen ympärille ihmettelemään ja paistamaan makkaraa. Appi oli tuonut mukanaan haitarin, joten meillä oli elävää musiikkiakin. Esikoinenkin innostui säestämään ja soittelemaan "ilmakitaraa" sählymailalla ja nuorin serkus (melkein 2 v neiti) jammaili iloisesti mukana. Kuopus sen sijaan lumoutui täysin nuotiosta, eikä häntä tahtonut saada sen äärestä minnekään koko iltana, ei edes saunaan.

Aviosiipan opiskelukaveri viihtyikin muita pidempään, ja minäkin istuskelin pitkät tovit nuotiolla Kuopuksen seurana "miesten" saunoessa. On se vain jotenkin kiehtovaa, tuo elävä tuli, ei siitä pääse mihinkään!

Toiseksi viimeisen mökkipäivämme kunniaksi minä siivosin auton sisältä. Aurinko onneksi paistoi, ja kun autoradiosta vielä sai rauhassa kuunnella mieleistä musiikkia, oli tunnelma mitä parhain. Aviosiippa kävi kaupassa, ja iltapäivällä viritimme taas nuotion uudelle suosikkipaikallemme. Kuopus siivosi tonttia risuista siinä määrin, että seuraaviin nuotiokertoihin täytynee risuja lähteä keräämään jo naapurin metsästä... =)  Minä onnistuin myös hankkimaan erikoisen palovamman: päätimme paahtaa jälkiruoaksi vaahtokarkkeja, mutta kun kokemusta hommasta ei juuri ollut, muutama päätyi nuotioon paistumaan ihan omia aikojaan. Kun lopulta aloimme päästä hommasta jyvälle, minä onnistuin paahtamaan yhtä karkkia turhan kauan, ja sain sen palamaan makkaratikussani. Kun yritin puhallella liekkejä sammuksiin, heilautin epähuomiossa tikkua niin, että sulanut karkki putosi suoraan päälleni, ja onnetonta kyllä, minulla oli turhan avokaulainen T-paita ylläni. Nyt on sitten vähemmän mukava palovamman rupi ihan keskellä dekolteeta... =) Mutta kyllä sattui! Onneksi sain hillittyä itseni sen verran, ettei lasten kuullen suusta pääsyt täysin painokelvotonta tekstiä... Saunaan en enää mennyt, nahka ei kestänyt yhtään lisää kuumaa.

Viimeisen illan ja yön käsityöksi jäi sitten verkkokassi autoon:

750114.jpg

Tämän oli tarkoitus olla autossa, mutta se taitaa toimia paremmin ihan kauppakassina. Lankoina on tällä kertaa sinisävyisiä tennesseen jämiä, joiden kaverina on tuollainen harmaanvihertävä Kotiväki Soft.

Ulkona näyttäisi tulevan kaunis päivä, koneessa on ripustettavia pyykkejä ja Serranon perhekin on jo alkanut telkkarista, joten hasta la vista taas hetkeksi, taidan palata viimeisten mökkilomamuistojen pariin joko myöhemmin tänään tai vasta huomenna!