sunnuntai, 27. tammikuu 2008
Joka kameraan tarttuu, se ...
Kuopuksen kännysukka. Vaaleanpunainen osa tuntematonta akryyli-ihmettä, pinkki osio seiskaveikkaa. Kuvitelkaa väri aavistuksen verran sinertävänä vihreänä, niin tiedätte miltä Esikoisen kännysukka näyttää.
Erinomaisen onneton kuva melkein kaikista väsäämistäni reppumaskoteista. Tämä kuva on esillä vain siksi, että tuossa näkyvät nuo kaksi pientä pöllöä sekä valkoinen kisuli, joka tietysti ujona ei suostu katsomaan kameraan päin.
Ei nyt ihan huippukuva tämäkään. Kuvasta puuttuvat jo arpajaisiin voitoiksi menneet sammakko, josta on kuvia kameran toisessa kortissa, sekä kisuli ja kaksi pientä pöllöä. Kuopus ihaili aikoinaan kovasti tuota vaaleanpunaista mustekalaa, joten lupasin sen hänelle ihan omaksi nyt, kun ei näitä kaikkia arpajaisiin voitoiksi sitten tarvittukaan.
Tässä viimeisimmät verkkopipat. Näille ei vielä toistaiseksi ole löytynyt uutta omistajaa, mutta eivätköhän nämäkin jossain vaiheessa pääse uusiin koteihin - onpahan jokunen varastossa mahdollista pikaista tarvetta varten. Lankoina erilaisia jämäpuuvilloja, tuo vihreä on merseroimatonta Kotiväkeä, turkoosi ja kirkkaat siniset oklahomaa tai jotain vastaavaa vanhaa novitaa ja tuo farkkusininen on eräästä lahjatavarakaupasta löytynyttä, minulle entuudestaan tuntematonta Kotiväen vahvuista. Valmistaja on Falkgarn ja nimi Biella. Sympaattinen tuttavuus, täytynee joku päivä pistäytyä tuossa putiikissa katsomassa, vieläkö noita lankoja siellä olisi.
Ja tässä vuoden ensimmäinen valmistunut pipo. Lankoina siis eBaystä joskus huudettu Wendy-niminen harmaanvihertävä bukleetyyppinen lanka sekä sammaleenvihreä nalle yhdessä. Kuvasta ei kovin hyvin näy tuo yläosa, joka on oikeastaan auki ja kiristetään I-cordilla suppuun.
Tästä pinkistä Lanettista ja pätkärääkätystä nallesta neulotusta piposta tuli aika huikaisevan värinen, vaikka itse sanonkin. Mallikin on sellainen löysähkö ei-ihan-baretti... Miten tuota nyt sitten kuvaisi. Pehmoinen ja lämmin.
Ja tämä maastovärisestä pätkärääkätystä nallesta ja sammaleenvihreästä Hjerte sockasta neulottu pipo ei suostunut kuvattavaksi kovinkaan hyvin, jouduin tarkentamaan tuota niin rankalla kädellä, että meni sitten sameaksi. Hyvin taiteellinen kuva, siis. Hjerte-lanka oli siis jämiä apelle neulotusta pipo-kaulaliina -yhdistelmästä ja sain ne jämäkerät hyvin tähän käytettyä.
Siinäpä ne kuvat tällä kertaa. Huivini alkaa olla ihan viimeistelyä vailla valmis, tänään en ole ehtinyt yhtään neulomaan, mutta nyt, kun saan tämän postauksen finaaliin aion istahtaa sohvalle kahvimukin ja neuleen kanssa ja tikutella huivin päätökseen. Ikävä kyllä aurinko taitaa siinä vaiheessa olla jo siirtynyt mailleen.
Ai niin, vielä PS. Kirjoittelin eilen selvästi väsyneenä tuota kännysukan ohjeentapaista ja unohdin siitä jotain - korjasin tuon harmittavan pikku mokani juuri äsken. Ei mitään traagista kuitenkaan, loppupäässä piti vain neuloa kavennukset kahteen kertaan.
Kommentit