Kiitos vain pallokommenteista! Tuohipalloista en tiedä, mutta epäilen mallin olevan jokin hyvin perinteinen. Eiköhän kaikki ole jo tässä maailmassa kertaalleen keksitty... Kaisa, eivät nuo suikaleet nyt niin pitkiä ole, jotain 20-25 cm yksi. Loistokasta TV-neulontaa, minulla on jo seuraava puikoilla, ja teen aina saman värin kaksi suikaletta samalla kertaa, lanka juoksee samalta kerältä, toinen pää sisältä ja toinen ulkosyrjältä, niin tulee samanmittaiset ja homma sujuu juohevasti. Puuvillaisena tai jostain vielä jykevämmästä langasta tehtynä sopisi varmaan hyvin koirankin leluksi.

Näitä oli tarkoitus tehdä arpajaispalkinnoiksi, mutta mieleeni juolahti, että kummipojallahan on kohta synttärit, ja isosiskollakin on synttärit melko samoihin aikoihin, joten voisinkin väsätä heille yhteiseksi lahjaksi pussillisen erivärisiä ja kokoisia palloja, joilla voi huoletta myös sisällä pallotella - tykkäisivät sekä lapset että vanhemmat! Heti yritin myös mietiskellä, miten tuota hommaa voisi helpottaa, ja taidan kokeilla tehdä ainakin yhden pallon niin, että neulon suikaleen poikittaissuuntaan - silloinkin reunat kiertyvät, mutta niin, että nurja puoli tulee päällepäin. Vähän vaihtelua...

Pitkään mielessä pyörinyt pipoideakin realisoitui viikonloppuna. Sain ensimmäisen version neulottua eilen illalla loppuun, ja ihan hauska siitä tuli, mutta jatkokehittelyä vielä vaaditaan. Idean omaperäisyyttä en ole lähtenyt tarkemmin tutkimaan, mutta viis minä siitä, jos joku jossain on jo tuollaisen tehnyt - hupaisa malli joka tapauksessa.

Piponeulontaa on luvassa taas enenevässä määrin, sillä lätkäkausi kiihtyy koko ajan, ja Nups-pipoille on taas kysyntää. Eilen olimme Espoonlahdessa seuraamassa, kuinka Nups pärjää harjoituspelissä EPS:n AAA-divisioonajoukkueelle (ei siis pelaa liigassa, jossa Nups tulee sarjassa pelaamaan). Espoonlahden harjoitushalli on julman kylmä, joten kaulaliinat ja pipot olivat tarpeen. Me ajelimme Kuopuksen kanssa skootterille sinne, ja mukavaa kyytiä se olikin, sillä ilma oli hieno ja vielä lämminkin, mutta paluumatkalla kyllä kerkesi tulla vilu...  Syksyn huomaa kyllä, kun aurinko on laskenut.

Pojat pelasivat kohtuullisen hyvin, ja vaikka EPS:n pojilla olikin selvästi eri asenne pelaamiseen (koukkua, kyynärpäätä ja kaikenlaista muutakin vilunkia riitti) ja vaikka tuomarerilta oli pilli tyystin hukassa ensimmäisen erän ajan, lopputulema oli vierailijan voitto selvin numeroin 4-9. Esikoinen tehtaili kolme maalia ja antoi pari syöttöä, joten siltäkin osin ilta oli menestyksekäs. Tuomaritoiminta antoi taas aihetta keskusteluun: yhtä mieltä olimme siitä, että Nummelassa ei EPSin pelaajia juuri olisi jäällä näkynyt, sillä olisivat istuneet visusti jäähyaitiossa. No, Espoossa tuomarilinja on erilainen, kaikesta päätellen. Sellainen tuomarilinja ei kuitenkaan oikein meitä äitejä miellytä, sillä vaikka peli saakin olla vauhdikasta ja vuosi vuodelta se varmasti myös muuttuu fyysisemmäksi, niin ainakin harjoitusotteluissa pitäisi pelin hengen olla sellainen, että pelaaminen on kivaa eikä kehenkään satu.

Siippa on taas lähdössä loppuvikosta työmatkailemaan, joten illat taitavat taas kulua kuskihommissa. Ehkä tässä kuitenkin ehtii vähän käsitöitäkin tekemään, tämänkin aamun työmatkaruuhkassa tuli neulottua yksi rivi lisää tekeillä olevaan mustaan huiviin...