... muuksi kuin linnuksi, niin kiirettä elämässä pitää. Hyvä että ehtii kotona illalla kääntymässä käydä, laittaa lapsille ruokaa nenän eteen ja vähän kysellä läksyistä, ja sitten pitääkin jo mennä nukkumaan ja lähteä aamulla töihin.

Käsityöpuolella valmistuu vain pipoja. Nyt alkaa olla sellainen hetki, että olisin ihan iloinen, jos ei tarvitsisi katsella kirkkaansinistä ja keltaista yhdessä tai erikseen vähään aikaan. Fanipipoja on valmistunut 29 kpl, ja seuraavaksi pitäisi vähän ryhtyä käsittelemään niitä muutamia valmiina ostettuja sinisiä kaulaliinoja, joista pitäisi fanihuiveja tuleman. Ja itselleni haluaisin ehtiä neulomaan ihan omankin huivin tai edes kaulurin.

Tänään on Esikoisella viimeinen kevään sarjapeli, ja minä olen toimitsijana. Kuopus joutuu raahautumaan jäähallille mukaan, mutta toivottavasti ei saada aiheesta kovin suurta draamaa illalla aikaiseksi - ei ihan pinna nyt kestäisi sellaista.

Eilen jouduin suorittamaan eutanasian marraskuussa akvaarioomme muuttaneelle hunajarihmakala Pasille. Toissapäivän aamuna kala oli ihan kunnossa, oma ahne ja töykeä itsensä, ja kun illalla palasimme lätkämatsista, Pasi oli kuin pallokala - aivan turvoksissa ja karmean näköinen. Pikaisen nettikierroksen jälkeen diagnosoin tilanteen vesipöhöksi ja siirsin Pasin erilliseen kulhoon, mutta kun turvotus ei ollut eilen yhtään laskenut eikä kala edes syönyt, makasi vain kulhon pohjalla, neuvottelin Kuopuksen kanssa ja sitten lähti Pasi kalojen taivaaseen yhdellä saksien nipsautuksella. Toinen hunajarihmakalamme, Anna, on puolestaan nyhjöttänyt akvaarion yhdessä kulmassa jo kohta kaksi viikkoa, tekee vain pieniä pyrähdyksiä välillä keskelle ja palaa hetikohta nurkkaansa. Se sentään vielä syö, mutta epäilen pahasti, ettei silläkään ole asiat aivan kunnossa. En ymmärrä. Vesiarvot pitäisi olla kunnossa ja kaikki muut kalat viihtyvät mainiosti, jopa jossain perin herkiksi mainitut imunuoliaiset, mutta taistomme ja hunajarihmat eivät kestä muutamaa kuukautta kauempaa. Höh!

Meille kotiutui ihanaa lankaa. Ixu laittoi samaa upeata leijonankeltaista villalankaa, jota aiemmin sain blogiarvonnan voittona, tulemaan vaihtarina laatikolliseen Kuopuksemme vanhoja vaatteita. Nyt kun vielä saisin itsestäni irti sen, että veisin sen laatikon postiin asti. Jalka suussa