Pidetty on. Siinä oikeastaan kaikki, mitä tänä vuonna saattoi sanoa. Välillä olisi voinut siteerata hartaasti Tuntemattoman Honkajoen iltarukousta "... ja anna siedettäviä ilmoja, että asiaasi vartioiden olisi hauskempi seisoa vartiossa (toim. huom. myymässä)..." Lauantaina tuntui siltä, että sielu ja ruumis vielä erkanevat toisistaan, jos vielä kerran tuuli pahemmin puuskaisee. Ja tänään - välillä vilutti ja välillä vit... siis oli kylmä. *hyi minua!*

Markkinakassit on purettu, ja pesuhuoneemme muistuttaa epäilyttävästi markkinakojua, sillä kaikki tekstiilit on pakko kuivatella, ennen kuin ne voi pakata taas varastoon. Ihan eri asia sinänsä ovat kojun sisusteet ja somisteet, joihin en edes tänä iltana jaksa puuttua seisottuani pari päivää putkeen. Jos ne huomiseen mennessä homehtuvat, niin homehtukoot sitten! Omasta puolestani olen tyytyväinen siitä, että neulomani pipot menivät kaikki arpajaisissa (meillä siis saa itse valita voittonsa...).

Huonoista ilmoista huolimatta lopputulema myynnin suhteen oli kohtuullinen, muttei loistava. Ja kun rahat eivät koskaan ole olleetkaan omaan taskuuni menossa, niin iloinen on oltava - kyllä kovalle työlle ihan kelpoisen palkan saimme. Tänä vuonna saattaa poikkeuksellisesti tosin käydä niin, että lämpimissä sisätiloissa pidetyillä Nummelan Naisten Messuilla oli parempi menestys, mutta näin voi käydä.

****
Äkillisesti ilmaantunutta neulepuuteahdistusta olen lievittänyt markkinailtoina neulomalla maanisesti vaaka-tilkkuja. Pää kun ei suostu ajattelemaan mitään sen monimuotoisempaa... Mutta huomenna alkaa lähtölaskenta jouluun. Sitä yhtä lahjaa lukuunottamatta kaikki itse tehtävät ovat edelleen lankamuodossa, ja aikaa on kaksi viikkoa, huhhei! Onneksi ei ole mitään suurisuuntaisia suunnitelmia, mutta kyllä pientenkin toteuttamiseen oma aikansa menee!

Ja nyt lähden rentoutumaan viimeisen vaaka-tilkun ja Johnny Deppin parissa, ennen kuin sukellan petiini moneksi ihanaksi tunniksi... =)