tai oikeastaan kai pitäisi sanoa painonhallinnasta asiaa... Painonhallintaryhmä aloitti työpaikalla eilen, ja yllättäen oli painoni pudonnut hieman viime tiistain työterveyshoitajan haastattelussa mitatusta. Erityistä yritystä asiaan ei tarvittu, ja siihen nähden, että sunnuntaina Esikoisen lätkäturnauksessa tuli makkaraa myydessä myös syötyä sitä ihan liikaa, tulos oli iloinen yllätys. Työnantaja kustansi meille ryhmäläisille jopa askelmittarit, joka nyt sitten killuu vyötärölläni tai ainakin jossain niillä main... Tiesittekös muuten, että jos juo joka päivä yhden keskioluen, olutpulloja tulee vuodessa juotua 15 korillisen ja 24 000 kilokalorin verran, ja painossa tuo määrä on 2,5 kg. Että ajattelemisen aihetta antoi... rakkaalla aviosiipalle tieto voisi olla tarpeen... Saman verran kaloreita kertyy, jos juo joka päivä 12 cl punaviiniä.

Käsityörintamalle kuuluu myös uutta. Sain tarkennusta huivivaihdon kaverini toiveisiin ja seuraavaksi sitten käy tie lankakauppaan. Vaihtokaverin lempiväriä ei nimittäin kyllä meikäläisen keski-ikäisestä lankavalikoimasta löydy... Jätän lankakauppakäyntini kuitenkin perjantaille, jolloin tapaan ihan IRL (toivoakseni ei tule esteitä) IhanItsestä tutuksi tulleen henkilön, jonka kanssa olemme jo puolisen vuotta meilailleet ahkerasti ja pohtineet elämänmenoa. Meillä on monia muitakin meitä yhdistäviä asioita kuin käsityöt, mm. rakkaus turhaan tietoon...

Illalla innostuin lankalaatikoitani kaivellessani kaivamaan esiin pari kerää hetken mielijohteesta ostettua ihanasti pätkävärjättyä nauhalankaa, joista ei juuri muuhun kuin huiviin riitä. Päätinkin testata vaihtokaverille tarkoitettua mallia omaan, lyhyempään huiviin. Sen verran kova oli motivaatio, että ensimmäinen kerä tuli melkein neulottua iltasella, huivi varmaankin valmistuu sitten tänään. Täytyy jotain tekemistä keksiä sillä aikaa, kun ei pääse lankakauppaan eikä pääse vaihtokaverin huivia aloittamaan... Näistä hetkellisistä inspiraatioista johtuen minulla taitaa tällä hetkellä olla kolme huivia kesken ja pari muutakin työtä aivan hilkun päässä valmistumisesta. No, eipä hätää, ikuisuusprojekteja minulla ei oikeastaan olekaan, on vain sellaisia, jotka levähtävät ehkä viikkoja, joskus pari kuukauttakin, mutta valmistuvat kyllä aikanaan.