Piposyyhy iski oikein voimallisesti, ja nyt on raavittava niin maan perusteellisesti (kuuluisaa Tampereen seudun poliisihahmoa lainatakseni)! Päätin kokeilla ylhäältä aloitettavaa pipoa, ja sellaisen neulominen olikin niin hauskaa, että kun hädin tuskin sain yhden puh-pah-puikoilta-pois, niin seuraavaa varten piti luoda silmukat ja alkaa tikuttaa...

Minullahan on noita lempparilankoja joitakin, ja tuo Novitan isoveli on ikiaikainen lemppari, sillä se vain sattuu olemaan juuri sitä sopivasti paksua laatua, jolla tulee nopeasti jälkeä eikä kuitenkaan ole tönkköpaksu tuote. Juuri tästä syystä minulla on melkein laatikollinen isoveikkaa, erinäisiä vuosikertojakin, ja nyt niitä tulee sitten neulottua. Siis pipoiksi. Varsinkin nuo vanhemmat langat ovat sormissa ihanan pehmoisiakin, ja niitä on ilo neuloa... =)

Eipä tarvitse miettiä, mitä lähtee huomenna mukaan matkaneuleiksi. Pussillinen isoveikkaa, sukkapuikot ja pari pyöröpuikkoa ja siitä se sitten lähtee... Katsotaan montako pipoa on tuomisina vai jääkö jotain jo matkallekin...=)

Joten marraskuun langankulutus on korkattu, valmistunut yksi pipo joulunvihreästä isoveikasta, kulutus 56 g,  ja seuraava, vaaleanharmaa pipo on jo selvästi ainakin puolivälissä. Ja vauhti senkun lisääntyy...*vrum!*