mutta keskiäkäinen ei nyt sille sateelle hirveästi naureskele. Tämän loman auringonottoajat voi laskea huoletta jos ei nyt minuuteissa niin ei kovin montaa tuntia nyt kuitenkaan ole kertynyt. Meidän perhe tuntuu olevan koko ajan juuri siellä, missä aurinkoa ei ole. Ja päinvastoin.

Viimeinen lomaviikko on käynnistynyt kosteissa merkeissä, järven pinta nyt vielä sentään pysyy jotenkin aisoissa, mutta kesän ehdottomiksi suosikkijalkineiksi ovat muodostuneet nuo tuollaiset crocs-jäljitelmätossukat, joilla voi huoletta purjehtia myös lammikoituneen kesämökin pihamaan poikki... kunhan vain ei erehdy sukkia jalkaansa laittamaan. Nukkuma-aitan peltikattoon on suunnitteilla pikaista äänieristystä ja päivän paras ajanvietetapa on juosta autosta kauppaan, kaupasta autoon ja sama uusiksi jonkin toisen marketin/kirpparin/ostoshelvetin pihamaalla.

Tämän päivän kirpparisaalis oli pari kerää Viola-puuvillalankaa (keltaista, mutta who cares, kunhan on jotain sellaista lankaa, jota en vielä omistanut) sekä ikivanha Uudet käsityöt- lehti. Ai niin, ja aito Upon valurautapaistinpannu, jollaista olen jo kauan etsinyt. Lettupannu uupuu vielä.

Kirjoja on tullut luettua, huonoja ja vielä huonompia, käsitöitäkin on tehty mutta aika vähän. Biljardia olen pelaillut ensimmäistä kertaa sitten railakkaampien nuoruusvuosien, jolloin tuli oluenjuonnin ohella sitäkin pallopeliä harrastettua. Yllätyksekseni olen huomannut, että on jokin pallopeli, jossa minä olen perheessä paras... =) Lankomiehellä on pihan perällä vanha mökki, jonne hän on jostain saanut vanhan bilispöydän, kunnostanut sen, ja mehän mielellämme menemme luvan kanssa sinne pelailemaan about kerran päivässä.

Niin, ne käsityöt. Mukana roikkuu vihreä pyöriöösineule, johon en ole pariin päivään koskenut, ja aika kasa monenlaisia lankoja. Ja tietysti jokunen kirja ja lehti sekä koko välinearsenaalini... Täytyykin esitellä kotiin palattua uudet ja mullistavat säilytysratkaisuni.

Pyöriöösineuleen innoittaman olen (yskii vähän virallista yskää) opetellut uusia asioita: olen nimittäin neulonut ensimmäisen neuleliinani ever. Helppoa ei ollut, takaan sen, mutta kerran lankaa vaihdettuani ja noin seitsemännellä aloituskerralla meni viimeinkin niinsanotusti oppi perille. Eivät mitään teeveenkatseluneuleita nämä, liinat. Ja tuon ensimmäisen piti neulelehden mukaan nätisti sanottuna olla aloittelijalle soveltuva malli... No, oppia ikä kaikki, eikös sitä niin sanota. Kuvaa saatte odotella, sillä täällä mökillä ei pingotella mitään. Eikä ladata kuvia nettiin.

Nyt on työn alla vaihteeksi virkkausta. Pyöreän virkatun liinan väsääminen ei sattuneesta syystä nyt yhtään kiehdo, joten virkkaan vaihteeksi isoja paloja ja niistä neliönmuotoisen liinan. Väri on violetti, eli ei minun huusholliini lainkaan, ehkä sitten äidilleni? Tai jonnekin aivan muualle? Sama se, kunhan saa virkata.

Huomiseksi suunnittelin visiittiä käsityömuseoon. Saa nähdä onnistuuko.