... sitä tarvitsevalle. Kiitos kaikille kommentoijille, teitä oli yhteensä 31, joten omasta pussistani Teidän puolestanne maksan 9 euroa ja 30 senttiä, ja laitan omasta puolestani sen lopun, jotta saamme yhdessä hankittua metrin vesiputkea Keniaan.

Edit 20.12.2007:

1145289.jpg

(Kuva: World Visionin sivuilta kopioitu) Nyt on erilainen joululahja annettu, ja jokaiselle, jonka sähköpostisoitteen onnistuin löytämään, on lähtenyt myös sähköinen postikortti asiasta kertomaan - toivottavasti tulevat perille. Toivoakseni en nyt kovin laittomasti toimi, kun kopioin World Visionin sivulta tuon ylläolevan kuvan - halusin sen kautta toivottaa erilaisen iloista joulua kaikille niille kommentoijille, joille en sähköistä postikorttia saanut kulkemaan...

Tein myös muita lahjoituksia, ja niille, jotka ehdottivat mm. HIV/Aids-valistusta lahjaksi kerrottakoon, että muistin vanhempainyhdistykseni hallituksen jäseniä omalla lahjalla, joka menee HIV/Aids-orpojen auttamiseen. Lisäksi muistin entistä sihteerikollegaani lahjoittamalla neljä huopaa niitä tarvitseville. Vanhemmilleni, appivanhemmilleni, veljelleni sekä aviosiipan veljille lahjoitamme todennäköisesti sekä vesiputkea että kenties vuohen... ? Joten moneen hyvään asiaan menee lahjoituksia tänä vuonna.

Ajattelin myös kertoa teille, miksi juuri Keniaan, ja miksi juuri puhdasta vettä... Omat vanhempani olivat 80-luvulla Keniassa tekemässä työtä juuri tämänkaltaisten asioiden parissa. Heidän sielläoloaikanaan vallitsi paha kuivuus, josta tietenkin oli seurauksena nälänhätää, ja äitini on usein itkien kertonut, kuinka järkyttävältä tuntui, kun eräs ihminen kuoli nälkään hänen syliinsä. Kokemus, jota ei jokaiselle eteen soisi sattuvaksi. Tehdäkseen edes jotain he päättivät kirjoittaa kirjeen kaikille perheemme tuttaville, ystäville ja sukulaisille Suomessa, ja pyytää heiltä pientä rahalahjoitusta ostaakseen ruokaa pahimmin kuivuudesta ja nälänhädästä kärsiviin kyliin. Tuosta yhdestä kirjeestä poiki yllättäen rahavirta. Lähes kaikki kirjeen saaneet antoivat jotakin, vaikkapa vain kympin, joku antoi satasen, ja joku kertoi kirjeestä jollekin tuttavalleen, joka taas kertoi siitä eteenpäin jne. Arvaatte varmaan jutun juonen. Pienistä puroista kasvoi niin mahtava virta, että rahaa tuli aivan liikaa pelkästään akuutin nälänhädän torjumiseen. Eräs kauppiaskin lahjoitti kaikki 60-vuotislahjaksi saamansa varat tähän tarkoitukseen.

Siispä vanhempani polkaisivat Suomen valtion avulla ja tuella pystyyn kehitysyhteistyöprojektin, jonka tarkoituksena oli rakentaa porakaivoja kyliin, ja niin pienestä henkilökohtaisesta raha-avustuspyynnöstä kehittyi projekti, jonka avulla moneen kylään saatiin kaivo, ja yhden niistä kävi jopa vihkimässä käyttöön projektin suojelijaksi lupautunut rouva Tellervo Koivisto. Minä seurasin tätä kaikkea Suomesta käsin, ja tunsin silloin ja tunnen edelleenkin suorastaan järjettömän suurta ylpeyttä vanhemmistani. Ja onhan tämä tosielämän tapaus oiva esimerkki myös siitä, että pienistä puroista voi tosiaankin kasvaa suuri virta. Aina ei auttamisen tarvitse olla suurta ja näkyvää, stadionkonserttia tai edes pehmoeläinten kaupittelua.

Kukapa tulee koskaan tietämään, miten suuren muutoksen me yhdessä teimme? Ehkä emme kummoista, mutta kun meitä vähän antajia on paljon, on lopputuloskin mahtava. Minä kiitän ja kumarran, ja toivotan jokaiselle kommentoijalle erilaisen iloista joulua!
****
Ja koska lupasin myös palkita yhden kommentoijan muullakin kuin hyvällä mielellä, pyysin esikoista valitsemaan numeron ykkösen ja 31 välillä, ja esikoinen valitsi numeron 26. Järjestyksessä 26. kommentin jättäjä oli Piri, jolle siis tipahtaa vielä tänä vuonna postin kautta pieni omakätisesti väsätty lahja. Onnea voittajalle!