... lähtee käsistä.

Huivi valmistui, aloitin jo uuttakin, mutta ensimmäisestä versiosta piti heti ottaa kuvia kun vauhtiin pääsi, vaikka auringonvalosta ei enää ole tietoakaan. Mutta ensin huivin tietoja:

Lankana pitkään ja kauan marinoitu Mona-Lisa, joka ei lopu vieläkään, vaikka kaikkeni yritän. Puikkoina 7 mm:n addi-pyöröt. Langankulutus 110 g, eli kaksi kerää meni kokonaan ja kolmatta oli pakko aloittaa, että sai huivista riittävän pitkän. Riittävän pitkä on tässä tapauksessa n. 140 cm.

Idean huiviin sain siis ensin Voguen juhlanumerosta, jossa oli tehty huivi tuota reunusta hyödyntäen neulomalla ensin pelkkä reunus ja tekemällä sitten sen sisään kukkasia vääntämällä kasaan lyhyempiä reunuspätkiä. Kivan näköinen oli se huivi, mutta ei riittävän kiva eikä riittävästi minua, että olisin jaksanut ruveta näpräämään moista urakkaa - reunus ja 20-30 kukkasta - no way, Jose!  Reunuksesta sen sijaan sain idean soveltaa sitä Vilman Lohikäärmehuiviin, joka sekin oli mukava ja muuten antoisa neulottava, mutta "hammastuksen" lankojen päätteleminen sai välillä kirskuttelemaan omia hampaita, kun pääteltäviä langanpätkiä riitti ja riitti.

Tämä on siis armoitetusti Voguen ja Vilman inspiroima huivi, joten olkoon nimeltään Vigue... =) Ja näiden pitkähköjen etukäteisselitysten jälkeen, tässä itse huivi:

1242835.jpg
Tausta on sentään valittu huivin väreihin sopivaksi, kyse on Kuopuksen huoneen kaapeista.

1242833.jpg
Tässä kuvassa huivin rakenne näkyy hyvin, varsinkin tuo lisäysten aikaansaama reikärivi.

1242837.jpg
Lähikuvaa, jossa näkyy hyvin reunan rakenne.

Huiviin sopii mielestäni hyvin tuo tuollainen epätasainen ja muhkurainen lanka, voisin hyvin kuvitella neulovani tällaisen Cool Flammesta tai mistä tahansa buklee-tyyppisestä  tai vaikkapa käsinkehrätystä  langasta. Tällä hetkellä on tosin puikoilla Ainoa, eikä sekään tunnu yhtään hassummalta.

***
Kiitos kovasti imartelevista maskottikommenteistanne. Yritin löytää kameran toiselta kortilta kuvaa sammakosta, johon olin itse kaikkein tyytyväisin, mutta onneton en kai sitten ollut muistanut siitä kuvaa ottaa. Noiden pikku pöllojen inspiraatio löytyi täältä, ison pöllön kehittelin itse. Mustekalamaskotteja olen virkannut useita, isompia ja pienempiä, enkä enää muista mistä alkuperäisen idean löysin - sitä sivua ei taida muutenkaan enää netistä löytyä. Mutta nuo mallit ovat siis ihan oman otsalohkon tuotoksia. Kaikilla noilla maskoteilla on oikeastaan varsin samanlainen perusbody, mutta langan väriä ja koostumusta muunnellen maskoteista saa hyvinkin erilaisia vekkuleita. Tuohon neulottuun lampaaseen en ole tyytyväinen, se muistuttaa lähinnä Antoine de Saint-Exuperyn Pikku prinssistä tuttua, lentäjän piirtämää sairaan näköistä lammasta, mutta ehkä se tästä vielä paranee - virkkaamalla lammasmaskotin ehkä saisi toimimaan paremmin.

Pipokuume tuntuu nyt kohdallani vähän hellittäneen, noillekaan kuvatuille ei ole nyt käyttäjää tiedossa, mutta yleensä aina on joku lämpöä kaipaava kupu kohdalle osunut... =)

Nyt lähden jatkamaan seuraavaa huivia. Hellurei!