Aika hirvee työviikko. Muuta en sano, kai pitäisi olla iloinen, että töitä on ja liksa juoksee, mutta välillä sitä miettii, että muutakin voisi tehdä kuin hakata konetta päivät pitkät. Ja sitten vielä illatkin näin blogatessa... Silmänisku

Tänään ravistelin itseni irti työasioista huiskimalla hetken parakissa. Kotimatkalla poikkesin Iikkeassa hankkimassa sinne halvimmat mahdolliset verhotangot ja puolen tusinaa uusia muovisia säilytyslaatikoita, ja kotiin päästyäni hoidin ensin muut hommat alta pois. Isäntäkin tuli suosiolla kiinnittämään verhotankoja ja auttamaan taas yhden hyllynmitan kokoamisessa. Hyllykköä on nyt neljän metrin verran, ja vielä yksi metri olisi tulossa, kunhan saisin sen purettua tuolta vanhasta lankahuoneesta.

Kangaspuistakin oli jo eilen puhetta, sillä puiden lahjoittaja hälytteli minut kotimatkalla poikkeamaan luonaan. Jo jokin aika sitten erään paikallisen ja jo joitakin vuosia sitten poisnukkuneen käsityötaitajan leski oli lahjoittanut rouvansa käsityöjäämistön yhdistykselle, jonka merkeissä ahkeroin varsinkin Lohjan joulumarkkinoille, ja puhetta oli ollutkin, että kävisin katsomassa, mitä kaikkea voisin ottaa omiin varastoihini tulevien käsitöiden tarpeiksi. Ja aika määrän sitten kannoinkin lankoja sieltä. Harmi vain, että suurin osa on sellaista pikkunöttöstä, ja vajaita keriä, joista ei juuri kummoisia töitä aikaiseksi saa, mutta kyllä niistä aina kaikenlaista pientä voi värkätä. Joukossa oli myös aika tavalla ohuita Wetterhofin lankoja, sekä villaa että puuvillaa, virkkuulankoja ja aivinaa (mitä se lieneekään...). Osa langoista lienee tarkoitettu kansallispukujen valmistukseen, värimaailma ja laatikoista löytyneet ohjeetkin ja paperilappuset viittasivat sellaiseen.  Seassa oli myös puolivalmiita käsitöitä ja parittomia mallisukkia. Monenlaista.

Jäin miettimään, että noinkohan minustakin jää sitten jälkeen vain epälukuinen määrä keskeneräisiä käsitöitä ja hurja määrä lankaa... Viaton

Kesähuivivaihdon huivikin valmistui ja odottaa nyt sitä, että löytäisin jostakin huivin saajan osoitteen. Luulin tulostaneeni sen itselleni kalenterin väliin, mutta eipähän sitä löytynyt. Nyt täytyy kammata sekä koti- että työsähköposti, eiköhän se osoite sieltä jommastakummasta löydy. Koska en voi huivia kuitenkaan vielä paljastaa täällä, niin tässä vain ihan pieni maistiaiskuva...

 

3510363787_97f126cfb9.jpg

 

***

Kyllä, kyllä minua masentaa eilisen jälkeen. Sydäntä ihan särkee, kun ajattelen, miltä mahtaa Leijonista tuntua. Mutta mennyttä mikä mennyttä. Ensi vuonna olympialaiset.