Mietin juuri, miksi laitoin blogini nimeksi keskiäkäisen tunnustuksia, jos en aio mitään tunnustaa... vai onko eletty elämä ja sen kuvaus tunnustusta tarpeeksi? Ehkä ei, siksipä aloitankin sarjan tunnustuksiani tänään, tässä ja nyt:

Olen kaksijakoinen persoonallisuus. Ken horoskooppeihin uskoo, löytänee selityksen sieltä, sillä olen neitsyt, jonka nouseva merkki on kaksonen. Tämän tarkemmin en ole horoskooppeihin perehtynyt. Olen siis toisaalta pedanttinen, pikkutarkka ja huolellinen ihminen (duh!), toisaalta suurpiirteinen huithapeli, kunhan nyt vähän sinne päin... Elä tässä nyt sitten ihmisiksi...

Oikeasti inhoan sniiduilua. Pilkunvaivaaminen rasittaa minua suunnattomasti, ärsyynnyn saivartelusta hetkessä. Toisaalta - astiat on ladottava astiakaappiin täsmälleen oikeassa järjestyksessä, lankojani järjestelen jatkuvasti loogisempaan ja parempaan järjestykseen ja tietyt asiat vain on tehtävä niin kuin minusta niitä kuuluu tehdä... asia, josta aviosiipan kanssa keskustellaan aina silloin tällöin. Inhoan sitä, että töitä tehdään tehottomasti, mutta mikään ei ole mukavampaa kuin tehollinen laiskottelu. Nautin siististä kodista mutta siivoaminen on minusta useimmiten hukkaanheitettyä aikaa...

Pahinta tässä kaksijakoisuudessa on kuitenkin se, etten edes pidä kummastakaan ääripäästä. Olisin mielelläni jotakin tuosta keskiväliltä enkä aina joko toista tai toista, jossakin asiassa sniidu ja toisessa ihan EVVK. Kun kumpaankaan suuntaan pinnistely ei kiinnosta, yritän vain tasapainoilla tässä välissä. Toisinaan onnistun paremmin kuin toisinaan.