Mistäkö sen sitten huomaa? No siitä, että keskiäkäisen käsistä lähtee pelkkiä pipoja. Tammikuussa on nimittäin Ravelryn Puck this! -ryhmässä Kypärätempputempaus, eli vähintään se kolme pipoa pitää kuukauden sisällä neuloa tai virkata. Viime vuoden tammikuussa taisin tehdä 13 pipoa, eli kypärätemppuja tuli neljä ja viideskin oli aluillaan... Tammikuussa on myös Pääasiat, eli Ixun aloitteesta neulotaan ja virkataan pipoja. Samoilla pipoilla voi siis osallistua kahteenkin tempaukseen, joten mikäpä sen parempaa näin kiirevuosiaan elävälle naisimmeiselle!

Ensimmäinen Kypärätemppu tuli minun kohdallani täyteen, kun sain kolme samalla mallilla virkattua pipoa valmiiksi, tässä ne kaksi viimeisintä:

Tämän setin tein itselleni OnLinen Linie 126 Outlandista. Ihana, rouhea lanka, jota minulla oli ikävä kyllä vain kolme kerää ja nekin kahta eri väriä. Onneksi värit sointuivat toisiinsa kauniisti, joten sommittelin pipoon ja lyhykäiseen pikku kaulaliinaan raitoja ja sain kaiken langan näihin käytettyä. Tuo puolipylväin tehty virkkausmalli vain vaati pientä pähkimistä tasona virkatessa - muuta ratkaisua en keksinyt kuin katkaista lanka joka kerroksen jälkeen ja aloittaa uudestaan aina samasta päästä - siksi kaulaliinassa on hapsut. Pipossa tuon virkkausmallin käyttäminen sujuu helpommin, kun sitä tehdään pyörönä, mutta ei tuosta kaulaliinastakaan hassumpi tullut.

Edelleen tuolla samalla mallilla virkkasin tämänkin pipon, mutta sen verran muokkasin mallia, että sain siihen syntymään jonkinlaiset korvaläpän tapaiset, joihin sitten palmikoin vielä nuo kiinnitysnauhat. Perheessä ei lumilautailijoita ole, mutta ehkä tämä kelpaa arpajaisvoitoksi vanhempainyhdistykselle - jospa joku koululainen tämän sitten saa päätänsä lämmittämään. Lankana on Isoveli, tämän syksyn vihreä ja musta. Painoa pipolle tuli runsaasti, lankaa kului 108 g.

Siirryin sitten välillä neulomaan pipoja, ja eilen syntyi ihan omalla designilla yksi piponen, josta yritin myös speksejä laittaa muistiin, mutta kohtuullisen kehnolla menestyksellä. Ärsyttävän hankalaa on yrittää sanalliseen muotoon pukea kavennuksia, kun yrittää samalla katsoa Tähtiporttia ja vastailla lasten kysymyksiin...  No, täytyy kokeilla tuota mallia uudestaan vähän eri silmukkamäärällä - jospa sitten kirjoittaminen sujuisi vähän helpommin.

***

Esikoisen joukkue kävi eilen Salossa pelaamassa paikallista naisjoukkuetta (joka pelasi syyskaudella vielä naisten SM-liigassa) vastaan. Esikoisella oli hauskoja kommentteja pelin kulusta: jossakin kiinnipitotilanteessa nuorimies oli tokaissut vastapelaajalle, että "mitä sä mua oikein halailet!" Vastustaja oli kuulema kommentoinut takaisin, että "älä itke, tää on jääkiekkoa!". Pojat voittivat matsin 1-2.