Viikonlopun jälkeen on aina vaikeuksia sopeutua ns. arkielämään, ja tämän pelkästään lasten kanssa vietetyn viikonlopun jälkeen tuntui olevan erityisen vaikeaa... heräsin puoli seitsemältä ja olin jo aikeissa kääntää kylkeä ja nukahtaa uudestaan, kun tajusin, että Esikoisella menee puolen tunnin päästä koulubussi ja nuori mies todennäköisesti nukkuu kaikessa rauhassa - aamuvirkku isänsä kun yleensä hoitaa tuon herätyspuolen. No, Esikoinen on onneksi pikaherääjä, hän oli jalkeilla ja aamupalapöydässä alle kahden minuutin, ja oikeastaan ainoa kiire tuli, kun yritimme etsiä hänen avaintaan, jonka olin perjantaina kalastellut kuistin lattialta ja aikamoisen messun myötä kehottanut laittamaan talteen. Tallessa oli, niin hyvässä, ettei meinannut löytyä ennen bussin tuloa. Onneksi minulla sentään on silmät päässä, sillä kun kaikki todennäköiset paikat on katsottu, minä yleensä osaan katsoa ne epätodennäköiset, joista ne tavarat oikeasti todennäköisimmin löytyvät. Tällä kertaa tuo "taltiointi"paikka oli kirjahyllyssä - jonne avain oli siististi tungettu parin taskukirjan väliin kera käyttökunnottoman softausaseen. Juuh, äitinsä poika on, ainakin mitä tavaroiden säilyttämiseen tulee...

Minulla ja Kuopuksella oli ruhtinaalisesti aikaa lähteä kouluun ja töihin, sillä kun Esikoisen bussi meni klo 7.05, neiti edelleen nukkui ja minä silittelin vaatteita olohuoneessa. Yleensä Kuopuksen noutaa taksi n. klo 8.00, mutta tänään minä olin viemässä häntä kouluun, sillä oli aika saada hormonipiikki kouluterveydenhoitajalla. Muuten ihan kivaa, mutta ystävämme Esteri, joka on muutenkin muistanut meitä tänä viiikonloppuna reippaalla sateella, päätti ihan maanantaiaamun kunniaksi räväyttää ja antoi tulla vettä ihan sieltä ihtestään... Joten keskiäkäinenkin veti kerrankin jalkaansa ihan kumpparit (mallia marjametsä), niskaansa vettäpitävän ja sitä rataa täysin hengittämättömän ajotakin sekä nappasi kouraansa vielä musta sontikan. Kuopus olikin sitten hankalampi tapaus - hänen suloisenpinkki sadetakkinsa on jäänyt pieneksi, joten niskaan oli vedettävä turhankin topattu vettäpitävähkö takki. Jalkaan neiti kiskoi isoveljensä sadehousut, jotka ovat sitten neidin varsasäärissä n. 15 cm liian lyhyet. Pitänee siis käydä kaupassa, jos näitä sateita vielä riittää. Kun lopulta saimme kaikki releet niskaamme, olikin jo hiki, ja sitä jatkui koululle asti. Terveydenhoitaja tuli meitä ovella vastaan T-paitaansa heilutellen - oli varsi hautova olo hänelläkin, saati sitten meillä kaikissa varusteissamme.

Perjantaisen postin mukana oli tullut ilmoitus pankista: uusi korttini olisi noudettavissa. - Joten kun aamua jo oli kulutettu muutenkin, päätin sitten jäädä maisemiin odottamaan pankin aukeamista. Käsittämätöntä, että ovet aukeavat joka jumalan päivä klo 10.00! Minä olisin ennemmin joskus pankin ovella jo klo 8.00, tai edes 8.30, sillä harvemmin ehdin kylille töistäni klo 17.30 mennessä - ja sehän on se takaraja, jonne asti pankki on auki yhtenä päivänä viikossa. Tiedän, kortin voisi pyytää toimittamaan postissa kotiinkin, mutta kun ei ole lukittavaa postilaatikkoa - ihan niin luottavainen en maallakaan asuessa ole. No, anyway, piti sitten tappaa aikaa jossakin kymmeneen asti, joten suuntasin paikalliseen automarkettiin ostoksille ja aamukahville siinä odotellessani. Lopputulemana oli uusi paita ja uudet pistokkaat (alehyllystä), kahvia ja voileipä kahvilassa ja sitten pikapikaa pankkiin... Tasan klo 10.00 avasin oven ja marssin noutamaan uuden korttini... Ja nyt voinkin sitten hyreksiä aina kassalla maksaessani, ja katsella kassatyttöjen reaktioita "omalla" kuvalla varustettuun korttiin.

Töihin kerkesin siis vasta hyvinkin aamupäivän puolella - eläköön liukuva työaika! - ja hilpaisin saman tien vessaan vaihtamaan uuden puseron päälle - olin aamulla varustautunut turhan lämpöisillä vaatteilla. Ja nyt onkin sitten mukava olo, uudessa puserossa ja uusissa, oransseissa kengissä (!)... hahaa! Mukavaa viikkoa kaikille, olittepa sitten töissä tai poissa töistä, vapaalla, lomalla tai muuten vain maailmalla... =)