Työt ahdistaa. Ei siis pelkästään palkkatyöt vaan myös kaikki palkkatyön ulkopuoliset "työt", siis ne harrasteet, yhdistykset, tekemiset ja vastuut. Koulut alkaa lapsilla, samoin kaikki uudet ja vanhat harrastukset, kerhot, lätkät jne. Pelkkä niiden ajattelu ahdistaa ja tekisi mieli juosta karkuun kauas, kauas pois. Tämä lienee merkki siitä, että sitä jotain on ihan liikaa. Täytynee ryhtyä edes omistaan jostain päin karsimaan jotain pois. Onneksi olen viime aikoina opetellut sanomaan myös ei, kun pyydetään. Ilmeisesti en kuitenkaan riittävästi.

Mutta pois valitus, voihke ja murhe. Työviikko on jo kupsahtanut paremmalle puoliskolleen eli viikonloppu on lähempänä edessä kuin takana, joten siitä ainakin voi iloita. Ystävät muistavat lohdullisilla sähköposteilla ja kai tästä pikkuhiljaa pääsee palkkatöissäkin tekemisen syrjään kiinni, mutta siihen asti: hengittelen hiljaa ja varovasti ja yritän pitää ahdistuksen kaukana.

****

Huomenna alkavat niin oikeat kuin neuleolympialaisetkin. Jihaa! En ota stressiä olympiatyöstäni, olen piirrellyt ruutupaperille kivoja kuveja puuvärien avustuksella ja mietiskellyt, että tuskinpa pystyn vain tuota yhtä työtä tekemään melkein kolme viikkoa. Ainakin jokin sivuvirkkaus on pakko olla meneillään, ja kummitytönkin syntymäpäivä samoin kuin isäni synttärit osuvat juuri tähän kuukauteen - niihin liittyen on varmaan syytä varautua myös jonkinlaisiin itse tehtyihin lahjoihin.

Eilen illalla tikuttelin ahkerasti Kuopuksen hihatinta - sen aion joka tapauksessa tehdä pikaisesti loppuun, vaikka se olympiapeitteen neulomisen kanssa menisikin päällekkäin. Mielessä raksuttelee koko ajan uusia projekteja, ja tänä aamuna sain jonkinasteisen valaistumisen siitä, kuinka saisin jotain tolkkua kaoottiseen mieleeni ja erityisesti noihin käsityösuunnitelmiini. Minulla on noita monenlaisia verkkokasseja ja muitakin kasseja enemmän kuin lääkäri määrää, joten päätin ryhtyä jo tänä iltana lajittelemaan lankojani uudella tavalla: jos mielessäni on jokin tietty projekti ja olen mielestäni keksinyt siihen sopivat langat varastostani, tulostan mahdollisen ohjeen tai suunnitelman paperille, ja säilön sen valittujen lankojen kanssa omaan kassiinsa lankahuoneeseeni. Tämän suunnitelman toteuttaminen edellyttää kyllä, että saan lankahuoneeni seinälle toisenkin naulakon laitettua, mutta sehän on järjestelykysymys.

Tällä hetkellä olen jo päättänyt neuloa February Lady Sweaterin ja valinnut siihen langatkin (periaatteessa...) sekä pari seuraavaa torkkupeittoakin on jo mielessä ja niiden langatkin olen jo päättänyt (periaatteessa...), joten niistä on hyvä aloittaa uudenlaisen järjestyksen luominen. Voi kuitenkin käydä niin, että kassiin päätyvät langat ja niiden seuraksi parikin eri mahdollista niistä toteutettavaa projektia - kun en vain osaa päättää, että mikä projekti olisi tarpeeksi hyvä juuri niille langoille... *toivoton tapaus*.

Uutta lankaakin päädyin ostamaan: Villapallo tyhjentelee varastoaan, ja minä pyysi postittamaan ilmeisesti Urban Aranista ylijääneet siniset isoveikat. Omasta puolestani olen taas laittamassa Räsypölläkän Jaanalle paria ruskeankirjavaa isoveikkakerää, joten melkein tasoissa pysytään...;-)