Tai voi olla, että minusta vain tuntuu siltä. Mielestäni eilen oli perjantai-ilta, ja nyt on yhtäkkiä maanantai. Ja jouluun on enää kuusi päivää aikaa. Kysynpä vain itseltäni, että olisiko joululahjojen valmistamisen voinut aloittaa aiemmin?

Viikonloppuna tein toki monenlaista, vaikka se niin olemattoman lyhyeltä näin jälkikäteen tuntuukin. Lauantaina kävin pikapikaa jouluostoksilla - olen tämän joulun alla opetellut uutta, tehokasta ostoksilla käyntiä - , sen jälkeen treffasin työkaverini ja menimme ensin sauvakävelylle ja sitten kuntosalille, ja siitä sitten suihkun kautta ajelin kuoroharjoitukseen, jonka jälkeen oli palvelus ja kuoron konsertti. Kiitos kysymästä, sporttaaminen oli oikein mukavaa ja laulukin sujui mainiosti, kotiin palatessa tosin oli aivan hirveä nälkä ja vähän väsyttikin... En kuitenkaan sallinut itselleni varhaista nukkumaanmenoa, vaan istuin TV:n ääressä neulomassa viimeistä joululahjatiskirättiä.

Sunnuntaina aamu menikin nukkuessa, sillä jo edellisenä iltana alkanut päänsärky herätti aamulla. Nousin ylös vain sen verran, että sain heitettyä särkylääkkeen kitusiini ja painuin takaisin pehkuihin laitettuani ensin kuopukselle lastenohjelmat pyörimään, aviosiippa kun oli esikoisen kanssa lähtenyt jo lätkätreeneihin. Heti noustuani istahdin taas TV:n ääreen ja aloin neuloa viinipullopussia, joka valmistuikin sitten illanvarteen ja sain sen jo huovutettuakin. Siitä tuli ihan asiallisen näköinen, nyt täytyy enää käydä pitkäripaisessa hankkimassa pussiin sisältöä... Iltapäivän ratoksi kävimme myös takametsässä hakemassa joulukuuseen ja jäimme vielä hetkeksi lasten kanssa pihalle leikkimään kymmentä tikkua laudalla - en ole muuten tuotakaan tainnut harrastaa muutamaan kymmeneen vuoteen... Pihaleikkien jälkeen aviosiippa lähti kuopuksen kanssa naapuriin, siellä naapurin poika oli kaipaillut kuopusta leikkikaverikseen, ja minä suuntasin esikoisen kanssa lähikauppaan. Sieltä tultuamme laitoin karjalanpaistin uuniin hautumaan ja istahdin taas sohvalle neulomaan, nyt työn alle pääsivät tossut huopasesta.

Huopasta on ihan mukava neuloa, mutta pakko sanoa, että kun kahta tossua neuloo yhtä aikaa, ja koko hommassa on neljä lankakerää mukana, niin välillä alkaa kututtaa niiden lankojen kanssa pelaaminen. Puhumattakaan nyt siitä, että 8 mm:n puikot eivät ole kaikkein mukavimmat neulontavälineet. Tossut ehtivät aika pitkälle Kuninkaan paluuta katsellessa, ja kun lopulta alkoi väsyttää tossujen neulominen, päätin aloittaa isoveljen solmion, jotta olisi mukanakulkeva käsityö valmiina aamua varten. Alunperin solmiota varten suunniteltu lanka ei sitten kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, minulla taisi olla liian isot puikot, mutta ohuempiin en suostunut vaihtamaan, joten vaihdoin langan, ja sillä homma alkoi sujua. Valmista ei tullut kuin muutama sentti, sillä aloin ihmetellä itsekseni, ettei yhtään väsyttänyt tai siis nukuttanut, ja vilkaisin kelloa: 01.30! Suoriuduin hyvin äkkiä sänkyyn ja unten maille, mutta nyt väsyttää, sillä unet jäivät viiteen tuntiin.

Taitaa olla joululahjojen väli-inventaarion aika: neljää keittiöenkeliä varten on nyt patalaput ja tiskirätit neulottu ja virkattu. Enkelien kokoaminen on nopea juttu, joten se jää viime hetken valmisteluihin. Aviosiipan isoveljelle ja avokille tarkoitettu viinipullopussi on valmis, puuttuu vain viinipullo. Aviosiipan pikkuveljelle ja vaimolleen tarkoitettu saunakori on jo saanut ostosisältöä (laudeliinat, saunatuoksua, pari saippuaa), vielä pitänee hankkia vaikkapa jokin mukava shampoo sekä neuloa pesusienet molemmille sekä heidän tyttärelleen oma. Pikkuneidille on valmistunut tosin hassu unilelu, pehmopupu, jolta puuttuu enää kasvonpiirteet. Isoveljen solmio on jo työn alla ja siihen on jo hankittu sopiva paita. Isoveljen naisystävälle tehtävät huovutettavat säilytysastiat ovat edelleen lankamuodossaan, mutta olen jo katsonut valmiiksi ostolahjan, jonka hankin tilalle, jos ei aika omin käsin tehtyyn riitäkään. Työlistalla olevista kaksista huopatossuista ovat toiset jo hyvinkin puolessävälissä, ja yritän saada ne valmiiksi ja huopumaan jo tänään. Lapsille on hankittavat lahjat hankittu, samoin aviosiipalle, mutta vielä pitäisi lapsille tehdä ne unisiepparit. Kummilasten lahjonta on vielä vähän auki, taitaa mennä lahjakorttilinjalle, sillä ne taitavat olla tervetulleimpia lahjoja.

Ja huomenna on vapaapäivä töistä, sillä lähden jälleen kerran kuopuksen kanssa Lastenlinnaan. Ehkä tämä käynti tuottaa tulokseksi hieman syvällisempiä tutkimuksia, ja mieluiten mahdollisimman pian.