Juuh, olen siis syntynyt tänä surullisenkuuluisaksi tulleena "nine/eleven"-päivänä. Olikin ihan lystit synttärit silloin kuusi vuotta sitten, kiitti vain Osama... Sitten kun asia ei enää ollut ihan kaikille ihan niin arka, tapasin joskus vähän irvistellä, että oli aika komea ilotulitus Nykissä meikäläisen synttärien kunniaksi - että onhan se tärkeä päivä, mutta joku raja sentään... = )No, muistanpahan aina, missä olin, kun kuulin WTC:n tapahtumista. Itse asiassa istuin silloin työpaikan ruotsinkurssilla ja olipahan absurdi ja epätodellinen olo. Jos olisimme olleet amerikkalaisessa sarjafilmissä, joku olisi varmaan noussut ylös ja liikutuksen kyyneliä vastaan taistellen tokaissut, että "tällaisina hetkinä meidän kaikkien tulisi olla perheemme ja rakkaittemme luona - mennään kotiin!". Mutta ei. Me istuimme kiltisti tunnilla, ja heti niiden jälkeen soi puhelimeni (olin antanut siipalle kovan ukaasin, että kesken tuntien EI saa soitella, paitsi äärimmäisessä hädässä - nyt ei siis ollut vielä äärimmäinen hätä), ja mies kyseli, tiedänkö mitä maailmalla on tekeillään. Ajoin sitten kotiin, ja mietin, pitäisikö tankata auto, varmuuden vuoksi. Näin arkinen tilanne se oli.

No, ehkä tänään on rauhallisempi synttäri... Siippa on työmatkalla, mutta jätti sunnuntaina paketin kouraan, ja avasin sen heti aamulla herättyäni. Aivan upeat kalevala-korun korvikset, nimi taisi olla Afrikan aika. Aivan minun väriseni (turkoosi helmi) ja osa hinnasta menee tyttöjen koulutukseen Ghanassa. Jep, ei mikään tyhmä mies, tämä minun rakas aviomieheni... *pusu* Osaa sitten aina vaan yllättää, vaikka luulisi muuta... =)

Arvaatteko, mitä ostin itse itselleni synttärilahjaksi???

Ei, ihan totta, kuinka te SAATOITTE arvata??? Ihan tosi?? Enhän mä siis koskaan osta lankaa... Olisin edes ostanut jotain hienoa lankaa, mutta ihan arkista nallea ja seiskaveikkaa vaan, kun Säästöpörssissä nalle olikin ihan älyttömän edullisen oloista ja Prismassa oli jotain kampanjaseiskaveikkaa, selkeesti Jussin väreissä, mutta seiskaveikkana kuitenkin. En mä nyt kauheesti ostanut, mitä nyt reilu kilo...

Ja kyllä mä tiedän, että olette kauhean uteliaita tietämään, kuinka tavattoman keski-ikäinen olenkaan... No, 44 vuotta on jo tätä maailmaa katseltu, henkisestä iästä en sitten mene sanomaan yhtään mitään. Tuntuu siltä, että tää lapsellistuminen vaan lisääntyy sitä mukaa, kun rypyt lisääntyy.