... ja tuli sieltä takaisinkin. Mukava reissu, tällä kertaa meitä oli niin monta myyjää, ettei edes pahasti väsymys vaivannut sunnuntaina. Tavoistani poiketen purinkin kaikki tavarat paikoilleen heti tultuani, eikä tällä kertaa minun tarvinnut edes kojun somisteita pyykätä, kuten aiempina vuosina.

Markkinoitakin kerkesin kiertelemään, mutta pakko on myöntää, että suurin osa tavarasta on nähty jo niin moneen kertaan, ettei suuria ostoinnostuksia tullut. Koivulan tilan kojusta on aina pakko ostaa villoja, sillä onhan asiallista kannattaa paikallista tuottajaa, eikös vaan... ;-) Koivulan villoja kotiutui 600-700 g ja toiselta kojulta löysin sitten Ruotsissa värjättyjä Uusi-Seelantilaisia villalankoja niin kohtuulliseen hintaan, että niitäkin piiloutui ostoskassiini kaksi vyyhteä, yhteensä n. 500-600 g. Näistä syntyy vielä monet tumput, joskaan ei täksi jouluksi!

Pari muutakin joululahjaa tuli hankittua, ja lapset hoitivat mallikkaasti oman osuutensa ostamalla opettajille ja avustajalle pienet joulumuistamiset. Naapurikojussamme on saksalaisia lasisia joulukoristeita, joita tuli tälläkin kertaa hankittua muutama - kaikkien näiden vuosien aikana kokoelmani on karttunut aika tavalla... =) Muuten hankintani rajoittuivatkin sitten markkinasyömisiin, raittiiseen ilmaan ja mukavan hälyiseen joulutunnelmaan.

"Oman" (tai siis edustamani yhdistyksen) kojun tuotto oli taas kunnioitettavan hyvä siihen nähden, että kaikki myyntitavara on käytännössä lahjoitustavaraa muodossa tai toisessa. Arvat myytiin kaikki, siellä meni siis maailmalle myös minun käsitöitäni arpajaisvoittojen muodossa, ja myytiinpä pöydästä myös muita käsitöitäni. Hapankaali ja karjalanpiirakat tekivät taas kauppansa, samoin yhden vapaaehtoisen taiteilemat ihanat koristepiparit. Jutella sai sydämensä kyllyydestä, niin asiakkaiden kuin ystävienkin kanssa, joten eiköhän sitä taas ensi vuonna uudestaan... 

Ainoa miinus näissä markkinoissa oli se, että liikennejärjestelyt oli hoidettu luvattoman huonosti. Aiempina vuosina ei ole koskaan tarvinnut hiilestyä missään kohtaa, mutta nyt markkinoiden päätyttyä oli meikäläisenkin pinna kireällä, kun liikennettä ohjanneet papparaiset eivät puuttuneet edes törkeimpiin älyttömyyksiin. Kun hain autoni, että olisimme voineet pakata tavarat siihen, oli oman kojumme luona kaikki tila käytössä. Homman huippuna oli juuri seuraavan kojun kohdalle pysäköity auto, joka oli pakattu täyteen tavaraa ja sitten jätetty siihen. Auto seisoi paikallaan yli puoli tuntia! Lisäksi se oli jätetty niin keskelle, että sen ohittaminen oli hankalaa. Teki mieli jättää ilkeä viesti tuulilasiin, mutta jätin tekemättä. Sain sitten autoni muutaman kojun päähän, jonkun toisen kojun kohdalle (liikenteenohjaaja minut siihen komensi) ja aloin kantaa tavaroita kiireesti autoon. Muutaman laatikon jälkeen paikan tarvitsija sitten ilmaantuikin paikalle, ja minä lupasin siirtyä pois, kun liikenteenohjaaja minua siihen kehotti (jeps, näin on - itse oli minut siihen lykännyt viisi minuuttia aiemmin) ja sanoi, että eiköhän siitä omalta puolelta paikka löydy, kunhan ajan kirkkokentän ympäri (liikenne on yksisuuntaista). Ajoin kertaalleen ympäri, eikä paikkaa ollut, ajoin toisen kerran, sitten oli jo muitakin ehtinyt pysäköimään niin, ettei ohi edes päässyt. Kenellekään näistä eivät liikenteenvalvojat sanoneet mitään, vaan kehottivat ajamaan vielä kertaalleen ympäri. Siinä vaiheessa alkoi Keskiäkäisen sappi (vaikka sitä ei enää edes ole) kiehua siihen malliin, että kun se paikka viimein oli siinä kojun vieressä ja liikenteenvalvoja rupesi minua ohjaamaan parkkiin, avasin ikkunani ja totesin, että passaa poistua siitä käpäliänsä heiluttamasta, on tässä autoja pysäköity ennenkin! Että menisit neuvomaan niitä, jotka sitä neuvoa todella tarvitsevat! (Köh, köh... en kovin usein sorru moiseen epäkohteliaisuuteen, mutta veti kyllä pinnan niin tiukalle, etten enää jaksanut olla hiljaakaan) Aion kyllä antaa asiasta palautetta järjestäjille. Ensi vuonna heidän on paras hankkia sinne sellaiset liikenteenvalvojat, jotka pystyvät pitämään ihmiset kurissa, ja lisäksi on syytä muistutella autoetiketistä jo etukäteen - tuntui vähän siltä, kuin ihmisille ei olisi pieneen mieleenkään juolahtanut, että markkinoilla on parisataa muutakin myyjää, joiden pitäisi päästä autoineen paikalle!

***

Käsitöitä en ymmärrettävästi kauhiasti viikonloppuna väsäillyt, mutta jotain kumminkin! Kummitytön joululahja edistyi hieman, samoin neuloin markkinakaverille punaiset kämmekkäät lauantai-iltana, kun en muutakaan tekemistä siinä väsytilassa enää keksinyt... Lankana oli kirpparilta löytynyt Novitan vanha Pirta (vielä 70% villaa!) ja sitä kului 64 g.

Sunnuntai-iltana pääsin sitten käsiksi ensimmäiseen reissuhuiviin, joka tuli valmiiksi eilen illalla (lankana punasita Jannea, jota kului huikeat 20 g), ja nyt on jo toinen työn alla, toivottavasti saan sen neulottua loppuun tänään, niin lähtevät sitten huomenissa eteenpäin, jos vain saan osoitteen - erilaisten elämänmuutosten vuoksi reissuhuivin postitusjärjestyksiä vähän rukattiin, ja minun pitäisi nuo huivit laittaa eri osoitteeseen kuin aiemmat... toivottavasti osoite ehtisi perille pian, niin saisin huivit vielä tällä viikolla joulukiireiden alta pois.

Siinäpä ne. Kuvat kämmekkäistä, langoista ja markkinoilta ovat edelleen kamerassa. Katsotaan nyt sitten, milloin ne saan sieltä ulos.