Siis ne nettikaupasta tilatut langat. 250 g alpakkaa, kä-sit-tä-mät-tö-män herkullisenväristä, käsinvärjättyä Araucanian Atacama-alpakkaa. Näistä tulee siis lahjahuivi sille Erittäin Tärkeälle ja Hyvälle Ystävälle. Kohta ryhdyn kerimään noita ihanuuksia ja sitten pohtimaan SE malli. Katsotaan, mitä langat minulle keriessä juttelevat...

Eilisillan väsymys ja vatsan kipuilu kävivät kestämättömiksi pian edellisen bloggauksen jälkeen, ja painuin pehkuihin. Sinnittelin jonkin aikaa, lueskelin käsityölehtiä ja mietiskelin vain omiani, mutta sitten uni vei voiton. Pari kertaa kävi aviosiippa kyselemässä, että "joko otetaan lasit silmiltä", mutta annoin periksi vasta yhdeksän tienoissa, kun totesin juuri nukkuneeni tunnin sikeästi... Joten kävin vessassa ja ryhdyin "oikeasti" nukkumaan herätäkseni puoli kuudelta, kun kuopus hortoili kuumeessa pitkin olohuonetta.

Ei siis lapsi lähtenyt tänään kouluun, sillä lämpöä, räkää ja yskää on riittänyt. Pienoisen aamukatastrofin ainekset olivat ilmassa, kun en saanut kiinni kuopuksen luokkatoverin äitiä. Minulla on nimittäin naapuriavun nimissä tiistaiaamuisin aina sekä kuopuksen että tuon luokkakaverin kouluunvientivuoro, sillä lapsilla on tukiopetusta yhdessä. Lopulta en enää keksinyt muuta kuin soittaa opettajalle, jolta löytyikin toinen puhelinnumero, jota kautta hän sai yhteyden äitiin ja lapsiparka saatiin tien varresta turhaan odottamasta kyytiä, jota ei koskaan tullut. Huh!

Olen siis tänään viettänyt päivän katsellen toinen toistaan rasittavampia piirrettyjä kuopuksen kanssa, kantanut mehua, niistänyt nenää, lämmittänyt eineksiä ja siinä sivussa neulonut mm. kanttorin synttärilahjakassin valmiiksi. Pohdin tässä vielä, ujuttaisinko hantaakeihin pätkät muoviletkua vai huovuttaisinko kassin tuollaisenaan. Alan pikkuhiljaa taipua sille kannalle, että huovutan kassin ensin ja kirjailen tuon nuottiviivaston ja sanat vasta sitten valmiiseen kassiin. Kai sitä jaksaa tuollaisen läpi pistellä, ei se kumminkaan yhtä sitkeää ja paksua kamaa tule olemaan kuin huopasesta huovutettu tekele. Pakko on nyt tässä kehua tuota fritidsgarnia, sitä on niin mukava neuloa ja se huopuu kauniisti... Täytynee sitten joskus - kun taas annan itselleni luvan ostaa lankaa - täydennellä tuon langan varastoja. Kassiin on tähän mennessä kulunut reilut 300 g lankaa, josta valkoista, lisää ostettua on 80 g, ihan kaikkea en jaksanut enkä viitsinyt kassiin neuloa, pieni 20 g nyssäkkä valkoista jäi vielä jäljelle johonkin mukavaan pikkuprojektiin.

Olen myös neulonut hieman nyt siis kuopuksen puseroksi siirtynyttä samos-neuletta (en osaa päättää tuleeko siitä nyt sitten pusero vai teenkö yksintein kuopukselle kesämekon) ja muutaman rivin verran äidin rajakarjalaista huivia. Lisäksi ryhdyin kokeilemaan yhtä ideaa hieman paremman näköisen pesusienen aikaansaamiseksi. Itse asiassa esikoinen keksi pesusienelleen uuden käytön: se toimii vallan mainiosti myös pehmofrisbeenä, joten tästä kokeilusta tullee lapsille leikkikalu... Monenlaista käyttöä noille meikäläisen aikaansaannoksille aina löytyy.
 
Hmmm... oikeastaan, pitäisiköhän noista alpakoista tehdä rahakarjalainen huivi? Lahjan saajankin suku kun on sieltä, samoista maisemista kuin oma sukuni... Täytyykin kokeilla, kuinka tuo lanka taipuisi tuohon malliin... siihen voisi vielä kehitellä jonkin kivan reunuksen, kenties... pohditaan!

Tänään ei taaskaan jaksa kuvia laittaa, ehkä sitten huomenna, jos täällä toipilaskodissa ehtii tekemään muutakin kuin nenää niistämään... =)